Kaksi musiikkiaiheista fillarireittiä Helsingissä

Bongaa musiikkiin liittyviä muistolaattoja ja tärkeitä paikkoja pyörän selästä käsin. Jos ei ole omaa fillaria, niin katsasta kaupunkipyörät. Niillä pääsee eikä maksa paljon!

Reitti 1: Porkkalankatu 1 – Lutherinkatu 2 (10,1 km)
Reitti 2: Hietaniemenkatu 20 – Arinatie 8 (14,9 km)

Lähteenä on käytetty Pauli Jokisen Muistolaattabongarin opasta, kohteiden nettisivuja ja wikipediaa. Ilmoita puuttuvista musa-aiheisista kohteista kommenteissa. Lisätään reitille. Hyvää pyöräreissua!

TheAnimals

Reitti 1

Reitti 1: Porkkalankatu 1 – Lutherinkatu 2 (10,1 km)

Lepakko (veistos) – Nosturi – Suomen ensimmäinen julkinen tv-lähetys (muistolaatta) – Tavastia, Semifinal, Urho Kekkosen muistolaatta – Suomen Yleisradio (muistolaatta) – Espan lava – Olavi Virta ja Lauluyhtye Aikamiehet (muistolaatta) – Ravintola Kaisaniemi (muistolaatta),  Golden Stage Kaisis – Toivo Haapanen (muistolaatta) – Georg Malmstén (muistomerkki)

Lepakko

Porkkalankatu 1

Lepakko eli Lepakkoluola oli Helsingin Helsingin Ruoholahdessa sijainnut varastorakennus, joka tuli kuuluisaksi toimiessaan vuosina 1967–1979 asunnottomien alkoholistien hätämajoitustilana ja sen jälkeen tärkeänä nuorisokulttuurin tapahtumapaikkana.

Juhannuksen alla 1979 kaupunki tyhjensi yömajan. Talo jäi tyhjilleen, kunnes elokuun puolivälissä nuorisojoukko ja elävän musiikin yhdistys Elmu valtasivat sen ja nimi ”Lepakkoluola” lyheni muotoon ”Lepakko”. Lepakko oli 1980-luvulla yksi pääkaupungin merkittävimpiä kulttuurikeskuksia. Siellä oli monenlaista toimintaa, kuten radioasema Radio City, teatteri Viirus, Aira Samulinin tanssikoulu ja moottoripyöräjengi. Siellä järjestettiin keikkoja ja kellarissa treenasi moni aikakauden suosituimmista yhtyeistä.

Lepakko purettiin maanantaina 22.11.1999. Viimeinen siellä järjestetty tapahtuma oli Pillusions-reivit jotka kestivät 46 tuntia 20.11.-22.11 ja päättyivät muutama tunti ennen purkua. Viimeinen Lepakossa kuultu musiikkikappale oli reivien jälkeen soitettu Louis Armstrongin ”What a Wonderful World”. Tilalle rakennettiin toimistorakennus, jota Nokia ei kuitenkaan ottanut käyttöönsä, vaan siihen tuli Ilmarisen konttori.

Lepakosta on paikalla muistona Lepakon aukio, jolla sijaitsevaan vitriiniin on siirretty Lepakon salin katosta riippunut Jouni Kuusimäen lepakkoveistos.

Nosturi

Telakkakatu 8

Nosturi on kulttuuri- ja monitoimitalo, jossa järjestetään muun muassa konsertteja, messuja, muotinäytöksiä ja nuorten diskoja. Talon toimintaa ylläpitää Elmu ry.

Rakennus sijaitsee Helsingin Telakan alueen reunassa ja rakennettiin vuonna 1958 telakkaan liittyväksi varastorakennukseksi. Kun rakennus jäi tyhjilleen, Elmu sai sen haltuunsa vuonna 1999 samaan aikaan puretun Lepakon tilalle.

Lähivuosina Nosturi toden­näköisesti puretaan, kun entisen telakka-alueen itäisin osa, Telakkaranta, rakennetaan uudeksi asunto­alueeksi. Nykyisen suunnitelman mukaan Elmu ry muuttaa vuoteen 2020 mennessään Suvilahden kaasukelloihin ja tilat jaetaan Helsingin nuorisoasiainkeskuksen kanssa.

Suomen ensimmäinen julkinen tv-lähetys

Albertinkatu 40-42

Teknillisen korkeakoulun radiolaboratoriosta lähetettiin Suomen ensimmäinen julkinen tv-lähetys toukokuussa 1955. Lähetys näkyi viidessätoista vastaanottimessa, jotka oli sjoitettu ympäri kaupunkia. Lähetystä oli kutsuttu seuraamaan kansanedustajia ja lehdistöä. Lähetyksen juonsi Lasse Pöysti ja ohjelmassa oli muun muassa korkeakoulun rehtorin tervehdys, nukketeatteria ja Kipparikvartetin musiikkia. Merkkitapausta on muistettu vuonna 1998 kiinnitetyllä muistolaatalla.

Tavastia, Semifinal ja Urho Kekkosen muistolaatta

Urho Kekkosen katu 4-6

Vuonna 1970 auennut Tavastia on yksi Euroopan vanhimmista yhä toimivista rock-klubeista. Nostalgisessa miljöössä esiintyy maan isoimpia nimiä, kansainvälisiä vieraita ja tulevaisuuden tähtiä. Katso tapahtumat täältä.

Vuonna 1993 ovensa avannut Semifinal tunnetaan uusien kykyjen ponnahduslautana. Semifinalissa saatat kohdata ensi kertaa lupaukset, jotka myöhemmin veivaavat yläkerrassa täydellä Tavastialla. Katso tapahtumat täältä.

Tavastiaa johtavan Juhani Merimaan ideana oli jo 1980-luvulla tehdä Urho Kekkosen kadusta ”rock’n roll street”, jolle tulisi paljon alan toimijoita. Kun tutustuu oven pielen nimilaattoihin ylemmissä kerroksissa toimivista firmoista, niin huomaa, että idea on toteutunut laajassa mittakaavassa.

Seinästä löytyy myös tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkosen (1900 – 1986) muistolaatta, jossa kerrotaan presidentin asuneen talossa vuosina 1936-56 ennen presidentin virkakauttaan.

Suomen Yleisradio

Fabianinkatu 13

Kasarmitorin varrella on tehty suomalaista radiohistoriaa. Yleisradion niin sanottu Radiotalo toimi Fabianinkatu 15:ssä vuosina 1934-1981. Vuonna 1981 kiinnitetty muistolaatta löytyy pääoven syvennyksestä.

Esplanadin soittolava

Kappeliesplanadi

Esplanadin soittolava rakennettiin Helsingin vuoden 1940 olympialaisiin, joita ei sodan takia koskaan pidetty. Olympialaisia varten kaupungista haluttiin tehdä viihtyisämpi, joten arkkitehtitoimisto Jung & Jung suunnitteli lavan orkestereille, ja kuvanveistäjä Viktor Jansson teki viereen koristeelliset suihkulähteet. Lavan etureunassa on sen syntyhistoriasta kertova muistolaatta.

Kesälavan ilmaiset konsertit keräävät yleisöönsä niin paikalliset kuin turistit. Kymmenissä konserteissa lavalla nähdään nuoria ammattimuusikoita ja konkaritaiteilijoita meiltä ja muualta. Talvikaudella estradilla nähdään taidetta, ja pimeään aikaan lavalla ovat loistaneet mm. Lux Helsingin valoteokset. Katso ohjelma ja aikataulu täältä.

Olavi Virta ja lauluyhtye Aikamiehet

Kirjatyöntekijänkatu 10

Kirjan talossa sijaitsi aikanaan Levytukku Oy:n äänitysstudio, jossa iskelmätähti Olavi Virta (1915-1972) levytti monia ikimuistoisia laulujaan. Virran muistoa vaaliva yhdistys Virtapiiri ry hankki vuonna 2005 muistolaatan, joka on kiinnitetty sisennykseen ulko-oven viereen.

Virran muistolaattaa vastapäätä on lauluyhtye Aikamiesten muistolaatta, joka kertoo yhtyeen synnystä. Yhtye perustettiin Kirjatyöntekijäin talossa 10.9.1964, kun Erkki Plantingin kokoama kolmentoista miehen lauluryhmä levytti kahdeksanhenkisen orkesterin säestyksellä Martti Jäppilän valssin ”Iltatuulen viesti”. Orkesteria johti George de Godzinsky.

Ravintola Kaisaniemi – Golden Stage Kaisis

Kaisaniemen puistokuja 6

Kaisaniemen ravintolan seinälaatta kertoo rakennuksen historiasta. Rakennus on valmistunut vuonna 1839. Ravintolarakennuksen on rakennuttanut mamselli Catharina (Cajsa) Wahlund ja ravintolasta muodostui erityisesti yliopistoväen suosima paikka. Aluetta ryhdyttiin kutsumaan ravintolan perustajan mukaan Kaisaniemeksi.

Keväällä 2018 Jätkäsaaressa toiminut Golden Classics cafe & bar muutti ravintola Kaisaniemeen ja jatkaa toimintaansa Golden Stage Kaisis -nimellä. Ravintolassa soi usein livemusiikki ja paikka on rock’n’roll väen suosiossa erityisesti ainutlaatuisen ilmapiirinsä ja sisustuksensa vuoksi. Katso lisää täältä.

Toivo Haapanen

Museokatu 24

Vuonna 2000 kiinnitetty muistolaatta kertoo talossa asuneen Toivo Haapasen (1889-1950) monivaiheisesta urasta. Haapanen oli Suomen varhaisen musiikkihistorian huomattavimpia tutkijoita ja maamme musiikkielämän keskeisiä vaikuttajia 1930- ja 1940- luvuilla. Yleisradion ensimmäinen musiikkipäällikkö 1929-1946 ja Radio-orkesterin ylikapellimestari vuosina 1929-1950. Hän toimi myös Helsingin yliopiston musiikkitieteen dosenttina ja professorina. Haapanen oli kyseisen taloyhtiön perustajaosakas ja hallituksen puheenjohtaja.

Georg Malmstén

Lutherinkatu 2

Laulaja ja säveltäjä Georg Malmstén (1902-1981) asui Lutherinkatu 2:ssa lähes 50 vuotta. Hän asui Temppeliaukion laidalla vuosina 1935-1981. Molli-Jorin tunnetuimpia levytyksiä ovat ”Heili Karjalasta”, ”Äänisen aallot” ja ”Särkynyt onni”. Hänet muistetaan myös Mikki Hiiri -lauluista. Malmstén teki pitkällä urallaan yli 800 levytystä.

Muutaman korttelin päässä Arkadian-kadun ja Fredrikinkadun kulmassa on Malmsténin muistomerkki.

TheShadows

Reitti 2

Reitti 2: Hietaniemenkatu 20 – Arinatie 8 (14,9 km)

Hietaniemen hautausmaa – Jean Sibelius (muistolaatta ja Sibelius-monumentti) – Radiosoitintehdas (muistolaatta) – Muistotammet – Eddie Boyd (muistolaatta) – Linnanmäki (Nostalgiatähdet nostalgiarinteessä ja valokuvat Peacock teatterin aulassa) – Yle – MTV3 – Cisse Häkkinen (muistolaatta) – Finnvox

Hietaniemen hautausmaa

Hietaniemenkatu 20

Hietaniemen hautausmaalle on haudattu tunnettuja henkilöitä. Helsingin seurakuntayhtymä pitää listaa merkittävistä vainajista. Ortodoksisen seurakunnan hautausmaalla papistojen hautojen lähellä on Kirka ja Sammy Babitzinin hauta.

Jean Sibelius

Sibeliuksenkatu 11

Jean Sibeliuksen (1865-1957) vuosien 1939-1942 kotitalo on muistanut säveltäjämestaria muistolaatalla. Katu tunnettiin ennen Kammionkatuna, mutta 1960-luvulla nimi muutettiin Sibeliuksenkaduksi. Katu johtaa Sibeliuksen puiston reunaan, josta puolestaan löytyy Sibelius-monumentti.

Radiosoitintehdas

Mannerheimintie 66

Muistolaatta, jossa kerrotaan talossa toimineen Suomen ensimmäisen radiosoitintehtaan vuosina 1936-1946.

Muistotammet

Vauhtitie

Vauhtitien ja Helsinginkadun risteyksessä sijaitsevassa puistossa on neljä muistotammea. Senaattori Leo Mechelinin tammi on istutettu hänen yhteiskunnallisen ja poliittisen toiminnan muistoksi vuonna 1899. Kuvanveistäjä Walter Runebergin taiteilijauran muistoksi istutettiin tammi vuonna 1908. Pääkaupungin mieskuorot istuttivat vuonna 1941 tammen säveltäjä Jean Sibeliuksen kunniaksi. Uusin tammista on istutettu J.V. Snellmanin muistoksi elokuussa 2006.

Eddie Boyd

Helsinginkatu 12

Kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu bluesmies Eddie Boyd (1914-1994) on saanut muistolaatan Helsinginkadulle taloon, jossa hän asui vuosina 1971-1994. Boyd syntyi samalla Stovallin plantaasilla Missisipissä kuin toinenkin blueslegenda Muddy Waters.

Boudin tunnetuimpia sävellyksiä ovat ”Five Long Years” ja Third Degree”. Boydin kappaleita ovat soittaneet muun muassa Eric Clapton, The Yardbirds jaa Johnny Lee Hooker.

Boyd kyllästyi rasismiin Yhdysvalloissa ja asettui asumaan Suomeen vuonna 1970. Hänellä oli suomalainen vaimo.

Linnanmäki

Tivolikuja 1

Nostalgiarinteessä olevassa pienessä mökissä on esillä kuvia artisteista, jotka ovat vuosien varrella Linnanmäellä esiintyneet esim. Paul Anka. Myös Peacockin käytävältä löytyy valokuvia, jotka kannattaa käydä katsomassa. Lue lisää.

Yle

Uutiskatu 5, Radiokuja 1, Uutiskatu 8

Eletään vuotta 1926.

”Niin me uskommekin saavamme teidän kaikkien aulista apuanne alkavassa työssämme”, sanoo väliaikainen toimitusjohtaja L. M. Viherjuuri. ”Sillä yleisradiotoiminnan tärkeimpänä edellytyksenä lopultakin on hyvä yhteisymmärrys ja hedelmällinen yhteistyö ohjelman lähettäjän ja niitten kuuntelijain välillä.”

Näillä sanoilla toimitusjohtaja avasi O.Y. Suomen Yleisradio – A.B. Finlands Rundradion -nimisen ohjelmayhtiön toiminnan.

  • 9.9.1926 kuuluttaja Alexis af Enehjelm istui studioon ja kuulutti Suomen Yleisradion lähetyksen alkaneeksi.
  • Joulukuussa 1926 alkoi Markus-sedän Lastentunti.
  • Ensimmäisen vuoden aikana aloitettiin kieltenopetus, radioinnit eduskunnasta sekä sinfoniakonserttien lähettäminen. Käynnistettiin myös rahoitus radion kuunteluluvilla.
  • ”En minäkään sentään ihan kaikkia ihmeitä usko”, raportoi Ylen toimittaja Vuokko Arni Berliinin olympialaisista vuonna 1936. Hän on juuri katsellut jalkapallo-ottelua kaukonäköradiolla. Pakko laitteen olemassaoloon on uskoa, sillä kuva oli niin selvä, että siitä erotti jopa numerot pelaajien selässä.
  • Radio säilyi suomalaisten välineenä 1950-luvun loppuun saakka.
  • Yle radioi v. 1949 presidentinlinnan itsenäisyyspäivän vastaanoton ensimmäistä kertaa. Linnan juhlat ovat tänäkin päivänä Ylen suosituimpia ohjelmia. Lähetystä seuraa enimmillään yli kaksi miljoonaa ihmistä.
  • Vuonna 1958 Yle aloitti säännölliset televisiolähetykset Suomen television nimellä ja Radio-orkesterin soittamalla tunnussävelellä.
  • Vuonna 1964 puolen miljoonan tv-luvan raja meni rikki.
  • Ylen uutistoiminta oli alkuvuosikymmeninä Suomen Tietotoimiston varassa, mutta vuonna 1965 Yle alkoi lähettää omia uutisiaan radiossa ja televisiossa.
  • Vuonna 1977 ruutuun ilmestyi Ylen toinen klassikko, Pikku Kakkonen.
  • Vuonna 1995 aloitti netissä. Yle Areena oli maan ensimmäinen verkkopalvelu, jonka avulla voi katsella televisio-ohjelmia ja kuunnella radio-ohjelmia silloin, kun itselle sopii. Elävä arkisto taas oli maailman ensimmäinen arkistopalvelu, jossa kaikissa videoissa ja ääninäytteissä on aihetta taustoittava teksti.
  • Yle Areena ja Elävä arkisto äänestettiin vuonna 2011 ensimmäisen kerran Suomen arvostetuimmiksi palveluiksi verkossa.
  • Vuoteen 2015 mennessä lähes kaikki Ylen tekemät televisio-ohjelmat ovat teräväpiirto- eli HD-laatua.

Yleisradion perustamisesta on melkein vuosisata, mutta ajatus on yhä sama kuin Yleisradion syntysanoissa. Edelleen Yle haluaa tavoitella hyvää yhteisymmärrystä ja hedelmällistä yhteistyötä yleisöjensä kanssa.

Lue lisää.

MTV3

Ilmalankatu 2

Lähes 60-vuotisen historiansa aikana MTV on muovautunut pienestä televisioyhtiöstä kaikkien suomalaisten tuntemaksi median monitaituriksi. MTV oli aikanaan yksi ensimmäisiä eurooppalaisia kaupallisia tv-yhtiöitä. Vain Britannian ITV ja Keski-Euroopan RTL on perustettu sitä aiemmin. Yhtiö on kasvanut osaksi jokaisen suomalaisen arkea. MTV tavoitti heidät ensin Ylen kanavilla näytetyillä ohjelmilla ja nykyisin laajalla mediarintamalla omien televisiokanaviensa ja nettisisältöjensä kautta.

Oy Mainos-TV-Reklam Ab perustettiin 29.4.1957.

  • Vuonna 1962 lehdistö vaati tv-mainonnan lopettamista, syynä sen liiallinen tehokkuus.
  • MTV:hen perustettiin vuonna 1965 teatteritoimitus sekä perhetoimitus.
  • Uusi toimitalo valmistui Ilmalaan 1967.
  • MTV oli mukana perustamassa kaupallisten tv-yhtiöiden yhteistyöjärjestöä egtaa.
  • Ensimmäinen värilähetys nähtiin 1976.
  • Ensimmäiset Kymmenen Uutiset 1.9.1981.
  • Yhtiö muutti nimensä MTV Oy:ksi 1982.
  • Pohjoismaisen ensimmäinen aamu-tv-ohjelma Huomenta Suomi aloitti lähetykset 1.12.1989.
  • MTV3-kanava aloitti toimintansa 1.1.1993.
  • 26.9.1996 Oy Suomen Uutisradio Ab sai radiotoimiluvan.
  • Bonnier MTV:n omistajaksi vuonna 2007.
  • MTV uudisti brändinsä ja ilmeensä 3.11.2013.
  • MTV luopui radioliiketoiminnasta vuonna 2015.
  • MTV Uutiset siirtyi Medihub Helsinki Oy:lle 2015.

Lue lisää.

Cisse Häkkinen

Helsingin Laajasuon liikuntapuisto, Poutunkuja 8

Hurriganes-yhtyeen legendaarinen basisti ja laulusolisti sai laatan liikuntapuiston jalkapallokenttien läheisyyteen. Cisse Häkkinen oli kotoisin Pohjois-Haagasta, ja hän työskenteli nuoruudessaan tätä nykyä jo puretulla ja täysin uusitulla Laajasuon kentällä kentänhuoltajana kenttiä talvisin jäädytellen ja kesäisin hiekkakenttiä lanaten.

Finnvox studio

Arinatie 8

”Suomirockin synnytyslaitos, kaikkien soundien äiti, Suomen legendaarisin studio, Suomen Abbey Road … ” Rakkaalla studiolla on monta lempinimeä, ja syystä.​ Vuonna 1965 perustettu Finnvox on Suomen ensimmäinen nimenomaan musiikin levytystä varten rakennettu studio. Legenda elää ja voi hyvin. Lue lisää.

Finnvoxin teknisiä virstanpylväitä

  • 1965: Talon ensimmäinen osa valmistuu. A-studio 4- raitatekniikalla, levykaivertamo ja matrisointi.
  • 1966: Äänilevyjen puristus alkaa.
  • 1967: Talon toinen osa valmistuu. B-Studio ja C-Studio.
  • 1969: 8-raitanauhurit ja Dolby A -kohinanvaimennus.
  • ​1974: C-kasettien valmistus alkaa
  • 1975: 16-raitanauhurit, uudet äänipöydät.
  • 1980: C-Studio remontoidaan.
  • 1982: 24-raitanauhurit.
  • ​1984: Tietokoneohjattu miksausautomaatio.
  • ​1987: CD-masterointi alkaa. Dolby SR -kohinanvaimennus.
  • ​1988: Uusi kaivertamo / kasettimasterointistudio rakennetaan. Solid State Logic – äänipöytä C-studioon. D-studio rakennetaan.
  • 1990: Uusi A-Studio rakennetaan. B-Studion tarkkaamo remontoidaan. Solid State Logic -äänipöydät A- ja B-Studioihin.
  • ​1992: B-Studion soittotila remontoidaan.
  • ​1993: Ensimmäinen Sonic Solutions CD-masterointijärjestelmä. E-Studio rakennetaan.
  • ​1994: Toinen Sonic Solutions CD-masterointijärjestelmä.
  • ​1995: ProTools III -digitaaliäänitysjärjestelmät A-, B- ja C-studioihin.
  • 1997: Vanhan puristamon tiloihin valmistuu F-Studio. Neljäs SSL-äänipöytä, neljäs ProTools-järjestelmä. Finnvoxin ensimmäinen surround-kuuntelu.
  • 1998: ProTools I 24 asennettu kaikkiin työasemiin.
  • 1999: Uusi masterointistudio G valmistuu. 5.1 -kuuntelu.
  • 2002: Kaikki neljä Pro Tools -työasemaa päivitetty HD-versioiksi. Uusi masterointistudio H valmistuu. Kolmas Sonic Solutions High Density-masterointijärjestelmä.
  • 2004: 5.1 -kuuntelu C- ja D-Studioihin.
  • 2005: B-Studioon uusi Solid State Logic -äänipöytä, Neve 1081 -etuasteet, Aviom -kuulokekuuntelujärjestelmä ja 5.1-kuuntelu. Soittotilaan uusi eristetty äänitystila ja Yamaha flyygelin täydellinen remontti.
  • 2006: A-Studioon uusi Digidesign ICON D-Command -äänipöytä. 5.1 -kuuntelu digitaalisilla Genelec 8200 -sarjan kaiuttimilla. E-Studio remontoidaan uudeksi laulu- ja päälleäänitysstudioksi.
  • 2008: F-studion remontti. Soittotila suurennetaan ja rakennenetaan erillinen laulutila. Vanha SSL-äänipöytä korvataan ICON ohjaimella ja uusilla pre-ampeilla. (NEVE, API, Portico ym…)
  • 2010: Cinepost studio rakennetaan. Tarkkaamo on suunniteltu erityisesti surround-miksauksia varten ja vastaamaan elokuvateatteriolosuhteita. Cinepost tarkkaamon yhteyteen rakennetaan täysin kelluva äänityshuone dubbauksia ja foley-äänityksiä varten. G-Studion remontti.
  • 2011: E-Studion remontti. Tarkkaamoon asennetaan surroundkuuntelu ja kuvamonitorointi. Cinepostiin hankitaan Euphonix (Avid) system 5-MC kontolleri. Voxbox client-serveri otetaan käyttöön tiedostojen verkkosiirtoja varten korvaamaan vanhentunut Digidelivery järjestelmä.
  • 2012: C-Studion remontti. A-Studion akustiikkaremontti.
  • 2013: D-Studion täydellinen remontti. Myös uusi hi-tech kahvikone aiheuttaa hämmästystä kahviossamme.
  • 2014: Kaikkiin äänitys/miksaus-studioihin sekä Cinepostiin hankitaan HDX-Pro Toolsit. Cinepostiin hankitaan myös kenttä-äänityskalusto. Finnvox-DDP soittimen jakelu aloitetaan asiakkaille sähköisten mastereiden kuuntelua varten.
  • 2015: B-Studion tarkkamon täydellinen remontti.
  • 2016: H-Studion muuntaminen tuotantotilaksi.
  • 2017: Cinepostiin asennetaan Dolby Atmos-miksaamojen kanssa yhteensopiva 7.1.2 -kuuntelujärjestelmä, jonka ansiosta Cinepost on myös Dolby Atmos Premix -miksaamo. I-Studio remontoidaan masterointi- ja jälkituotantoyksiköksi.

Managerin hommat ja toteutunut toive

14.10.2017 Jussi Sydänmäen The Hel-Gators ja E Street Punks Golden Classics Bar & Cafessa. Tähän sarja sydämiä ja valtavaa tuuletusta.

Manageri järjestää keikan. Sou? Mitä ihmeellistä siinä nyt on? Asia suorastaan huutaa taustoitusta…

Historian havinaa

Mitä teini kasarin lopussa muka muuta tarvitsee kuin hyvän ystävän, livemusaa PK-hallilla, C-kasetin ja vaaleanpunaisen mankanritsan, jossa on äänitysmahdollisuus? Tätä kirjoittaessa päässä alkaa välittömästi soida laatuäänitys: ”Jerry koooot-kot-kot-kooot-kot-kot-kooo, dundundun, naks kertaa kaks (mankan nauhoituksen lopetus- ja aloitusääni), a-kirjaimen loppu, dududii dududii dududii, dudududududududu, pamauta nyt, pamauta nyt, pamauta pentua pesisstagalla, ou jee”. Jälkimmäistä biisiä äänitettäessä radiotoimittajan spiikki esittäjästä jäi pitkäksi aikaa hämärän peittoon. Eipä ollut nettiä mistä selvittää, harmitti. Kyllä se sitten myöhemmin selvisi. Ne Luumäet: Pamauta pentua.

Iisalmen PK-halli oli sellainen vanha perinteinen asbestilla kyllästetty kaariurheiluhalli, jossa perjantaisin esiintyi Suomen loistavimmat rocktähdet Popedasta Melroseen ja Peer Güntistä Eppu Normaaliin. Halli oli jaettu kahteen osaan. Kahvioon ja diskoon/lavaan. Siellä sitten tanssittiin ja katsottiin bändiä… Tapana oli kiertää hallia ympäri ja katsoa ketä on paikalla ja mitä tapahtuu. Haaveilla ehkä myös loppuillan hitaista koulunpihan ihastuksen kanssa. Pihalla juotiin pussikaljaa ja omppuviiniä. Puskapissaa, oksentelua, tappelua, järjestysmiesten ja poliisien pakoilua. Semmoista reipasta urheiluhenkeä siis.

teiniRiikkaYksinhuoltajaperheen vesana raha ei kasvanut puussa, joten vaihtoehdot oli pussikaljaa pihalla tai selvinpäin sisällä. Liput olivat siinä kasari-ysäritaitteessa 50 mk tuntumassa, joka oli juuri viikkorahan kokoinen summa ja meikäläisen vankka oikeustaju ei antanut periksi yrittää pummilla sisään. Siispä tiukka priorisointi. Vain oikeasti hyvät ja kiinnostavat bändit katsotaan. Tai jos pakkasta on -25 C. Tai jos joku saa muuten ylipuhuttua – aika usein sai.

Livekeikoilla tuli siis käytyä – paljon. Muistot ovat puuroutuneet, mutta muutama erityinen hetki on jäänyt mieleen.

  • Juliet Jonesin Sydän. Odoteltiin kaverin kanssa keikan alkua eturivissä. Alkoi kuulua aloitusnauha ja bändi tuli lavalle. Ehdin jo ihmetellä, että missäs se Eero on, kun joku koputtaa olkapäätä ja sanoo: ”Anteeksi, pääsisinkö tästä?” Eerohan se siinä. Otti ja loikkasi lavalle ja aloitti keikan. Päätin siltä seisomalta etten pese takkia i-ki-nä ja fanitan Juliet Jonesin Sydäntä lopun elämääni.
  • Toinen tiukka hetki oli Zero Ninen keikalla. Itse keikasta en muista mitään, mutta sen muistan, kun rumpali katsoi kohti ja iski silmää. Mulle. Wuhuu! Järki meinasi lähteä…
  • Hearthill. (Tämä saattoi tapahtua myös Siilinjärven Huvikummussa.) Oltiin parhaan kaverin Sarin kanssa katsomassa keikkaa. Tavoillemme uskollisena Rumbat oli luettu ja odotukset oli kovat. Bändi kovassa iskussa. Se tiedettiin. Ensimmäisen biisin aikana iski posketon hämmästys. Tunnelma ja kaikki oli ihan erilaista kuin millään muulla keikalla. Kuka ihmeessä laulaa noin? Eihän tämmöistä olekaan. Ja sitten putosin toisen kerran. Nimittäin viulusoolo. Valot kohdistuivat viuluun ja se viulun ääni. Siinä sitten monttu auki ja sydän pakahtuneena ihmettelin musiikin voimaa.

Managerihommat

Musiikki on kulkenut mukana pienestä pitäen. Muusikkoisän geenit vaikuttaa. Oma musisointi koskettimien soiton ja laulamisen saralla katkesi teinivuosiin, mutta musiikin kuuntelu ja keikoilla käynti ovat jääneet. Paitsi oli tuossa semmoinen reipas kymmenen vuotta, jolloin kuvittelin aikuisen ihmisen elämän olevan vain pelkkää työtä. Kuinka väärässä sitä voi ollakaan? Onneksi nyt saan olla musiikin ja musaihmisten kanssa tekemisissä ja siitä olen hurjan kiitollinen.

E Street Punksin kanssa on nyt matkaa taivallettu about 3 vuotta. Vieläkin naurattaa tuo manageri-termi. Käytännössä siis hoitelen kaikenlaisia asioita: keikkamyyntiä, suunnittelen ja aikataulutan tekemisiä, ehdottelen esim. julkaisuista miten, missä, millä aikataululla, mietin sopimusasioita, teen mainoksia, pidän huolta, että asioita viestitään yleisölle eikä sulkeuduta treenikselle, teen nettisivuja, verkkokauppaa, viestintää, pidän huolta somekanavista, budjetoin, valokuvaan, hoidan takahuonetarjoiluja, yhteyksiä keikkapaikkoihin, selvittelen autopaikkoja, myyn paitoja jne.

Siis oikeasti teen kaikkea sitä taustateuhkaa mitä tarvitaan, että bändi voi keskittyä tekemään musaa ja ympärillä olevia asioita kaikessa rauhassa. Välillä väännän etenemispäätöksiä rautakangella. Semmoista se tahtoo olla, kun on monta ihmistä ja yhtä monta mielipidettä. Exceleitäkään ei kukaan enää kavahda, niin mikäs tässä vanhan projektipäällikkö/kehitysihmeen on tehdessä.

Nyt ollaan siinä kohdassa menossa, että tekemisen mallista tykkää kaikki. Tunnetaan toisemme hyvin ja asiat etenevät oikeasti hyvässä järjestyksessä, nopeasti ja ennen kaikkea hyvällä fiiliksellä eteenpäin. Potkin perseelle välillä ja vastaavasti taputan olalle tarvittaessa. Tekemisissä ollaan päivittäin. Tykkään kaikista kuin hullu puurosta. Aina kun nähdään, halataan. Ja niin sen pitää ollakin. Näiden hommien on oltava ensisijaisesti kivaa ja sen jälkeen tulee sitten se kaikki muu.

Kiertoteitse tuli korviini kommenttia, että millähän lihaksilla tuokin noita hommia tekee. Vastaus – rumpujen pärinää – en oikein millään, nou habaa. En rehellisesti tiedä miten näitä hommia oikeasti tehdään. Teen vaan ja opettelen, jos en osaa. Ei tämä niin vakavaa ole. Onneksi on netti ja kirjasto. On myös suu kysymistä varten, korvat kuuntelua varten ja aivot, joilla ajatella loogisesti. Siihen päälle kova halu tehdä ja saada asiat eteenpäin, niin mitä sitä muuta tarvitsee? (No okei. Jos saa toivoa, niin haluaisin tutustua muutamaan avainhenkilöön, että keikkojen järjestäminen olisi edes joskus pikkuisen helpompaa ja pienemmän riskin touhua.)

14.10.2017 The Hel-Gators ja E Street Punks Golden Classics Cafe & Bar

Golden Classics on paikkana E Street Punksille tärkeä. Olihan siellä kaikkien aikojen ensimmäinen julkinen keikka 2.10.2015. Ilta oli kerrassaan hieno ja Golden on siitä lähtien tuntunut kotipesältä. Päätettiin jo ensimmäistä keikkaa suunniteltaessa, että joka vuosi lokakuun korvilla tullaan Goldeniin, jos se vaan on mahdollista. Vähän niinkuin synttärit. Ja nyt on vuorossa kolmas keikka.

Faktat on tiedossa. Kotisohva vetoaa ihmisiin enemmän kuin livekeikka, seinille on ikävä soitella ja Golden on iso paikka. Selvää oli jo keikkaa kesällä sopiessa, että joku bändi tarvitaan kaveriksi.

Elokuun loppupuolella oli aika ottaa asia esiin. Ketä pyydetään? Heitin vaihtoehtoja ja pyysin bändiltä lisää ajatuksia. Omassa listassani oli Jussi Sydänmäki. Teiniaikainen lähtemätön musakokemus Hearthillista ja fanitus Sarin kanssa. Se on jotain erityistä. Sari menehtyi viime syksynä sairauden uuvuttamana ja vaikka sairauden aikana olimme todella paljon tekemisissä, emme ennättäneet enää tavata. Ajattelin, että jos Jussi pääsisi keikalle jollain kokoonpanolla, voisin jättää Sarille omat jäähyväiseni meitä kaikista eniten yhdistäneellä tavalla ja lähettää pilven päälle terveiset.

E Street Punksin kanssa keskusteltiin. Jussin mikä tahansa kokoonpano on ykkösvaihtoehto. Mietitään muuta vasta, jos ei käy. Kysyin Jussilta asiaa ja vastaus tulikin nopeasti. The Hel-Gators voi tulla, jos kalenterit passaa. Nopea tsekkaus Goldenista, että asia on heidän puolestaan ok. Diiliin liittyvät muut asiat selväksi. Koska tämä nyt ei minulle ollut ”vain keikka keikkojen joukossa”, odottelin tulisilla hiilillä lopullista vastausta. Ja sieltähän se sitten tuli. Kyllä käy! Vastaukseni oli luokkaa sairaan nopee ja sisällöltäänkin sellainen ettei varmasti käynyt epäselväksi kuinka iloinen olen. Suurkiitos Jussi! ❤ Tästä tulee hienoa!

Ja nyt, hyvät naiset ja herrat. Minulla on omasta puolestani ilo ja kunnia toivottaa teidät kaikki erittäin lämpimästi tervetulleeksi la 14.10.2017 Golden Classics Bar & Cafehen, Jätkäsaareen. Esiintymässä E Street Punks ja illan päätähtenä loistaa The Hel-Gators. Tule nauttimaan taitavasta musisoinnista ja erinomaisesta fiiliksestä!

Ps: Sari. Tää on sulle! Kiitos kaikesta… ❤

Bändi juhliin? Mitä pitää huomioida ja mitä maksaa?

Bändin valinta

Netistä löytyy kivoja palveluja, mihin bändit ovat listautuneet ja näissä näkyy suoraan hintapyyntöjäkin. Esimerkiksi: buukkaa-bandi.fi, haabandi.fi, artistimaksaa.fi

Selaile vaihtoehtoja. Älä mene merta edemmäs kalaan. Jos tuttavapiirissä on muusikoita, niin mieti voisiko asia sitä kautta järjestyä. Paikallisista muusikoista voi myös löytyä oikein kelpo ratkaisuja.

Kun olet löytänyt sopivan orkesterin, niin käy vielä varmuuden vuoksi katsastamassa Youtube. Löytyykö live-esityksiä? Jos löytyy ja edelleen olet sitä mieltä, että tässä se on, niin metsästä bändin/keikkamyyjän yhteystiedot. Ota yhteyttä sähköpostilla, niin asiat ovat kerralla molemmilla kirjallisena eikä olla suullisten sopimusten varassa.

Tarjouspyyntö

Tarjouspyynnön tekeminen ei ole rakettitiedettä. Vältät kuitenkin suuremman sähköpostirumban, kun kysyt kaikki tärkeimmät asiat kerralla. Ole liikkeellä ajoissa.

  1. Kerro millainen tilaisuus on kyseessä, suurin piirtein vieraiden määrä sekä paikka ja aika. Jos paikassa on äänentoisto ja/tai miksaaja, kerro tästä.
  2. Toivo/kysy esiintymisen pituutta. Riippuen bändistä ja tilaisuudesta, esiintyminen voi olla 3 x 45min tai vaikka yksi 1,5h setti.
  3. Kerro milloin toivot bändin laittavan lavan kuntoon ja soittovalmiiksi. Usein tämä halutaan tehdä ennen juhlavieraiden saapumista.
  4. Kerro milloin soitetaan ja kerro toiveesi settiin esim. paljon onnea on helppo järjestää. Joidenkin bändien kanssa setti on se, minkä bändi tarjoaa. Jotkut cover-bändit taas muokkaavat settinsä pitkälle toiveiden mukaan.
  5. Jos tarvitset bändin äänentoistoa ja mikkejä juhlan aikana lainaan, niin kysy tästä. Usein asia on järjestettävissä. Tarvitset kuitenkin oman läppärin tms. jonka kautta musiikkia soittaa.
  6. Kerro milloin bändi voi purkaa. Purku kestää yleensä tunnin – vähän riippuu kuinka hankala on roudata. Jos päästät bändin lähtemään heti esiintymisensä jälkeen, niin muista, että äänentoistokin lähtee. Jos juhlat jatkuvat, jostain taustamusiikkia olisi hyvä kuulla.
  7. Kerro tarjoatko bändille lämmintä ruokaa, takahuonetarjoilua (pyydä toimittamaan toiveet tarjouksen yhteydessä), pitkällä matkalla yöpaikan tms. Suosittelen vieraanvaraista lähestymistapaa – todennäköisesti se on myös kokonaisuutena halvempi ratkaisu ja hyvällä mielellä olevalta orkesterilta on todennäköisesti parempi keikka odotettavissa.
  8. Kysy bändin hintaa, joka sisältää kaikki kulut (esiintyminen, äänentoisto, miksaaja ja matkat).

Näillä tiedoilla keikkamyyjän tai bändin on helppo vastata. Jos tarjouksen saatuasi tarpeet kohtaavat, sovi asiat loppuun – kirjallisesti, niin ei tarvitse ihmetellä jälkikäteen.

Mitä bändi maksaa?

Tällä hetkellä hyvällä hiha-arviolla trubaduurista trioon maksaa n. 500 – 1000 e ja sitä suurempi kokoonpano n. 1000 – 2000 e. Matkat tuo lisäkustannusta niin bensojen kuin mahdollisten yöpymisten vuoksi, ellet pysty yöpymistä bändille järjestämään. Ja jos haluat vähänkin tunnetumman nimen, hinnat lähtevät jostain 3000 eurosta ja taivas on rajana. Vaatimuksetkin kasvaa ja keikkakalenterit on pitkälle täynnä.

Ennen kuin saat slaagia hintatasosta, niin lueskele Vili Kallosen 28.8.2013 osuva kirjoitus muusikon näkökulmasta. Kun keikkamyyjän silmin katsoo asiaa, niin tekstissä ei puhuttu äänentoistosta ja miksaajasta. Nekin yleensä tarvitaan ja maksaa. Katso esimerkkejä hinnoista täältä.

Unohdetaanko kaikki, koska budjetti paukkuu?

Juhlien järjestäjän ahdistuksen paikka on tietysti se, kun ihan kaikki maksaa. Tila itsessään on usein arvokas, vaikka olisi vähän syrjässäkin. Siihen päälle ruoka, juoma, vuokra-astiat, kertakäyttöastiat, somisteet, apukädet, elävä musiikki, laitteet ja ties mitkä. Siinä menee touhutonni poikineen jo suunnittelupöydälläkin. Ja kyllähän sen tietää, että kaikkea ei tule heti huomioineeksi ja budjetti helposti paukkuu.

Yksi toimiva ja helppo ratkaisu on etsiä oman juhlatilan sijaan myyntitakuuravintoloita. Myyntitakuu tarkoittaa sitä, että ravintola ei peri yksityistilaisuudesta erillistä tilavuokraa. Illan aikana on myytävä myyntitakuun verran esim. 1500 euroa. Jos myy esim. 1300, pitää maksaa 200 € jne. Myyntitakuu on tietysti ravintolakohtainen ja on mietittävä, millainen ravintola on passeli juhliin tyyliltään ja hintaluokaltaan. Käytännössä voit juhlissasi tarjota kutsuvieraille esim. alkudrinkin ja/tai ruokaa (jotka ovat osa myyntitakuuta) ja bändin. Näin olet vieraanvarainen emäntä/isäntä ja silti saat budjettiin mahtumaan enemmän. Ravintoloissa joissa bändejä esiintyy usein, on todennäköisesti äänentoisto, jolloin bändin ei tarvitse sitä vuokrata = voit saada halvemman tarjouksen bändistä.

Juhlatiloja voit katsoa esimerkiksi venuu.fi, josta yhtenä nostona vaikkapa Apollo. Helsingissä myyntitakuupaikkoja on paljon eikä monetkaan löydy venuusta tai muista vastaavista palveluista. Ravintoloiden nettisivuihinkaan ei ole luottamista. Osa kertoo myyntitakuuvaihtoehdosta, yleensä ei. Ole siis liikkeellä avoimin mielin ja kysy asiasta haluamastasi paikasta.

Oma suosikkini ilman muuta on Golden Classics, jonka ainutlaatuinen rock’n’rollmiljöö henkilökuntineen saa vieraat ja bändin taatusti viihtymään edellyttäen, että ravintolan tyyli muuten passaa tilaisuuden henkeen. Ravintolalaiva Wäiski on myös kelpo vaihtoehto ja Kappelin kellari passaa moneen tilaisuuteen.

Pyydä tarjous

Katso artistikattaukseni ja jos löytyy mieluinen, niin ota ihmeessä yhteyttä – autan asiassasi enemmän kuin mielelläni.

E Street Punks – verhon takana tapahtuu

On marraskuu 2014. Laitan sähköpostia Hekolle, kaikkien aikojen rakkaimman edesmenneen Rehtorit-orkesterin nokkamiehelle. ”Koululla alkaa nettisivukurssi ja haluaisin tehdä oikeasti tarvittavat sivut näyttöön. Tehän tarvitsette nettisivut kohta. Jos ei ole tekijää, niin minä voisin tehdä. Mitä mieltä?” Hetken päästä vastaus: ”Sattuipas hyvin. Samaa mietin just ja skannasin mielessä tekijöitä. Mietin jo, että pitääkö oikein itse alkaa opiskella. Miten edetään?”

Siitä se ajatus sitten lähti. Tekemisen lomassa keskusteltiin eri sivustojen roolista, kaikesta mahdollisesta tulevaan liittyvästä. Oli avattu Youtube-kanava, Facebook-sivut ja päätetty muutamasta olennaisesta asiasta. Nettisivut eivät olleet ihan valmiit, kun tammikuussa 2015 tuli kysymys: ”Tuletko bändille töihin? Manageriksi?” Suomeksi siis tekemään töitä mahdollisimman epämääräisellä roolilla – kaikkea mahdollista mitä ympärillä pyörii sen mukaan mihin homma kehkeytyy ja mitä tarvitsee. Ei tarvinnut miettiä kauaa. Mieheni Mikko on bändin rumpali ja haluan tukea häntä. Arvostan Hekoa musiikintekijänä ja ihmisenä, eikä bändin tyypit muutenkaan hassummilta vaikuta. Bändissä on kaikki menestyksen ainekset ns. tuote on hyvä ja raikas. Kohderyhmä on sanomattakin selvä. Vakimiksaaja/äänittäjäkin on sovittu – hyvä sellainen. Ja onpa mukana julkisuudessa paistatteleva GM:kin. Bändissä ei ole perinteisiä viinaongelmia ja työmoraali on kova. Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, olen kiinnostunut musiikkialasta, joka on vahvassa murroksessa. Olen parhaillani epämääräisissä hommissa. Siis kyllä kiitos!

Nettisivut valmistuivat ja roolit alkoivat muotoutua. Heko graafisesti lahjakkaana ja osaavana piirteli logon ja käsitteli kuvia jne. Minä taas kommentoin. Väsäsin kaikkea koululla E Street Punks käyntikortit, tarroja, paitoja, vihkoja. Joka treeneihin laitoin Mikon mukana jotain yllätystä. Onpa meillä tehtynä jo E Street Punks korvatulppiakin. Aloin opiskelemaan musiikkialaa innolla. Kaivelin tietoa levymyynnistä, radiosoitosta. Pommitin parhaimmilla tiedoilla Hekoa, välillä koko bändiä. Kaivelin yhteystietoja sinne sun tänne. Kuulin demoja ja hihkuin riemusta – valtavia loikkia kerta toisensa jälkeen. Ongin Hekolta ajatusta mihin suuntaan ja millä aikataululla suurinpiirtein on halua mennä eteenpäin. Käytiin keskusteluja. Piirsin aikataulukuvaa. Etsin uusia tapoja ja ilmaisia/edullisia tapoja olla näkyvillä. Keväällä äkkäsin, että nettisivut eivät millään sellaisenaan toimi (ulkoasu oli kuitenkin vähän niin ja näin, ohjelma oli kallis eikä maksa vaivaa ottaa sitä koneelle) ja ne on tehtävä kesällä uudestaan. Mikolta kysyin mielipidettä ja ajatusta milloin mistäkin koko ajan. Välillä otettiin ”bänditöntä aikaa”.

Huhtikuussa oltiin siinä pisteessä, että puhuttiin jo keikasta. Omat pyöreät synttärit olisi kesäkuussa ja jotenkin oli tunne, että bändi kaipaisi seuraavaa maalia ettei kesä menisi ihan vaan lomaillessa, kun toiveita ja ajatuksia syksyllekin jo olisi. Juttelin Mikon kanssa synttäreistä. Aihetta juhlaan totisesti muutenkin oli, kun toukokuussa julkaisisin ensimmäisen kirjani, valmistuisin koulusta, lopettaisin virallisesti palkkatöissä, perustaisin yrityksen ja sitten tietysti pyöreät vuodet kesäkuussa. Enkä tosiaan ikinä ollut pitänyt kunnon juhlia. Oltiin jo sovittu, että synttärit vietettäisiin Mikon kanssa Kreikassa. Mutta entäs jos bändi saisikin itsensä siihen kuntoon, että pystyisivät vetämään kenraalikeikan kesäkuussa? Sehän olisi täydellistä. Vauhtia tekemiseen ja oikeaan nimenjulkaisukeikkaan olisi paljon paremmat lähdöt. Päätös: synttärit järjestetään, jos E Street Punks saa itsensä keikkakuntoon – jos ei, ei synttäreitä pidetä. Ja niin Mikko laittoi viestiä bändille. Parissa päivässä saatiin päivä kiinni 26.6.2014 ja alkoi vimmattu synttäreiden järjestely. Synttärit vietettiin nuorisoseurantalossa Logenissa Viherlaaksossa. Kaikkien aikojen ensimmäinen keikka pienellä äänentoistolla ja ilman miksaajaa, koska kustannukset… Hyvin meni. Jos ei tähän mennessä ollut täysin varma, että hommassa on taikaa, niin nyt sen viimeistään tiesi. Vieraat tykkäsivät ja minulla oli hymy niin herkässä, ettei paremmasta väliä. Voihan mussukat, minkä tekivät!

Synttäreiden jälkeen bändi piti pienen tauon. Taustahommat taas jatkuivat – vähän pienemmällä vaihteella vaan. Värkkäsin nettisivut uuteen uskoon omin päin ja ajattelin, että tässähän saattaa istunto poikineen mennä, kun ulkoasu värkätään Hekoa miellyttäväksi. Vielä mitä. Heko tuumasi, että näähän on hyvät. Muutettiin vähän fonttia, eipä juuri muuta.

Sitten alettiin järjestää nimenantojuhlia. Valittiin pari päivää. Kävin läpi reilusti 100 paikkaa, pyysin tarjouksia ja ehdottelin vapaita ja sopivia paikkoja Hekolle. Oltiin oltu pitkään työväentalojen kannalla. Hekolle oli kuitenkin jostain tullut vastaan Golden Classics Cafe & Bar, joka kutitteli mieltä kovasti. Youtubevideoiden perusteella olin kuitenkin kovin epäileväinen. Miten ikinä koko arsenaali mahtuisi lavalle? Mikkokin katsoi videota ja pyöritteli päätään. Selvitin kuitenkin paikan speksit ja myyntitakuu passaisi meille enemmän kuin hyvin. Vapaatakin vielä olisi. Päätettiin mennä käymään. Paikan päällä selvisi, että lavaa oli pariin otteeseen kasvatettu. Lavaa voisi kasvattaa parilla lisäjatkopalalla ja mahduttaisiin mainiosti. Ja paikka muuten – täydellinen!

Koska tilaisuus olisi kutsuvierastilaisuus ja bändin nimeä ei voinut julkaista, sai todella miettiä miten kutsut ja muut saataisiin järkevästi hoidettua. Ennakkoon pitäisi biisejä laittaa, koska muuten vieraat tulisivat kylmiltään paikalle. Osa vieraista ja bändistä on Facebookissa, osa ei. Asiat ratkesivat yksi kerrallaan. Lopulta yksinkertaisin ratkaisu oli hoitaa viestintä Facebook-tapahtumassa ja sähköpostini/youtube-tilini kautta. Ottaisinhan ilmoittautumiset vastaan, hoitelin asioita muutenkin ja asia näyttäisi selkeältä joka suuntaan. Kylläpäs kirjoitettuna näyttää yksinkertaiselle ja selkeälle…

Viimeiset hetket ennen nimenantojuhlaa olivat kiireisiä. Mukaan mahtui konerikosta lähtien kaikkea mahdollista mm. taustalakana tilattiin lopulta ma-ti välisenä yönä klo 3.30 ja se tuli keikkapäivän aamuna perjantaina Matkahuoltoon pikakuljetuksena (paketin päällä lappu, jossa minuuttiaikatauluna paketin matka Lapualta Helsinkiin). Kotona paketin avaus ja lakanan tarkistus. Viesti Hekolle: Parempi kuin kuvassa. Vastaus: Puuuh!!! Ja sattuipa hauska kohtaaminen Prisman kassallakin, kun ostin VIP-vieraille 150 tikkaria. Niitä ei voinutkaan ostaa hinnan mukaan, vaan tikkarit piti lajitella maun mukaan. Siitä sitten tekemään kassalla uudenlaisia tikkarikekoja… Takana oleva kassajono haihtui melkein yhtä nopeasti kuin minä vajosin maan alle. Ostin myös kierrätyspalstalta ison possupankin, joka tulisi toimimaan ”kolehtina” ettei ihan kaikki kulut jäisi bändille. Kuvasta ei pystynyt ollenkaan päättelemään, että possu on niin iso ettei mahdu edes kangaskassiin – siis täydellinen. Ajelin possupankki Jopon ritikalle köytettynä kotiin hihitellen. Kaikenlaista…

2.10.2015 vietettiin nimenantojuhlat, jotka kulkivat Vuoden ulostulo 2015 -nimellä. Paikkana Golden Classics Café & Bar. Paikalla oli aika tarkkaan 150 ihmistä. Ilta sujui sovitussa aikataulussa hyvässä järjestyksessä. Kahdeksalta julkistettiin yhtyeen nimi ja keikka alkoi puoli yhdeksältä. Ja mikä keikka se olikaan. Kesäkuun kenraaleista oli menty taas jättiläisloikka eteenpäin. Valtava energia ja fiilis. Katsoin olan yli ”Olisitpa täällä” -biisin aikana. Takanani seisoi Laura, jonka olin värvännyt vieraita vastaanottamaan. Molemmilla oli kyynel silmäkulmassa. Se kertonee kaiken olennaisen.

Kiitos E Street Punks: The Duke, Mikko, Juhana, Teemu, Otso ja Ulle, että saan olla mukana taustalla tekemässä timanttia. Tästä on järjettömän hyvä jatkaa! Kiitos Juha, Jussi, Laura ja Steady Box! Kiitos myös Golden Classics Café & Bar. Tullaan toistekin. (Henkilökohtaisesti otan hillittömän määrän kolikoita ja tulen räiskimään flippereitä ihan itsekseni – oli työ ja tuska pitää näppinsä niistä erossa).

Täältä löydät lisää tietoa:
estreetpunks.fi
facebook.com/estreetpunks