E Street Punks – verhon takana tapahtuu

On marraskuu 2014. Laitan sähköpostia Hekolle, kaikkien aikojen rakkaimman edesmenneen Rehtorit-orkesterin nokkamiehelle. ”Koululla alkaa nettisivukurssi ja haluaisin tehdä oikeasti tarvittavat sivut näyttöön. Tehän tarvitsette nettisivut kohta. Jos ei ole tekijää, niin minä voisin tehdä. Mitä mieltä?” Hetken päästä vastaus: ”Sattuipas hyvin. Samaa mietin just ja skannasin mielessä tekijöitä. Mietin jo, että pitääkö oikein itse alkaa opiskella. Miten edetään?”

Siitä se ajatus sitten lähti. Tekemisen lomassa keskusteltiin eri sivustojen roolista, kaikesta mahdollisesta tulevaan liittyvästä. Oli avattu Youtube-kanava, Facebook-sivut ja päätetty muutamasta olennaisesta asiasta. Nettisivut eivät olleet ihan valmiit, kun tammikuussa 2015 tuli kysymys: ”Tuletko bändille töihin? Manageriksi?” Suomeksi siis tekemään töitä mahdollisimman epämääräisellä roolilla – kaikkea mahdollista mitä ympärillä pyörii sen mukaan mihin homma kehkeytyy ja mitä tarvitsee. Ei tarvinnut miettiä kauaa. Mieheni Mikko on bändin rumpali ja haluan tukea häntä. Arvostan Hekoa musiikintekijänä ja ihmisenä, eikä bändin tyypit muutenkaan hassummilta vaikuta. Bändissä on kaikki menestyksen ainekset ns. tuote on hyvä ja raikas. Kohderyhmä on sanomattakin selvä. Vakimiksaaja/äänittäjäkin on sovittu – hyvä sellainen. Ja onpa mukana julkisuudessa paistatteleva GM:kin. Bändissä ei ole perinteisiä viinaongelmia ja työmoraali on kova. Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, olen kiinnostunut musiikkialasta, joka on vahvassa murroksessa. Olen parhaillani epämääräisissä hommissa. Siis kyllä kiitos!

Nettisivut valmistuivat ja roolit alkoivat muotoutua. Heko graafisesti lahjakkaana ja osaavana piirteli logon ja käsitteli kuvia jne. Minä taas kommentoin. Väsäsin kaikkea koululla E Street Punks käyntikortit, tarroja, paitoja, vihkoja. Joka treeneihin laitoin Mikon mukana jotain yllätystä. Onpa meillä tehtynä jo E Street Punks korvatulppiakin. Aloin opiskelemaan musiikkialaa innolla. Kaivelin tietoa levymyynnistä, radiosoitosta. Pommitin parhaimmilla tiedoilla Hekoa, välillä koko bändiä. Kaivelin yhteystietoja sinne sun tänne. Kuulin demoja ja hihkuin riemusta – valtavia loikkia kerta toisensa jälkeen. Ongin Hekolta ajatusta mihin suuntaan ja millä aikataululla suurinpiirtein on halua mennä eteenpäin. Käytiin keskusteluja. Piirsin aikataulukuvaa. Etsin uusia tapoja ja ilmaisia/edullisia tapoja olla näkyvillä. Keväällä äkkäsin, että nettisivut eivät millään sellaisenaan toimi (ulkoasu oli kuitenkin vähän niin ja näin, ohjelma oli kallis eikä maksa vaivaa ottaa sitä koneelle) ja ne on tehtävä kesällä uudestaan. Mikolta kysyin mielipidettä ja ajatusta milloin mistäkin koko ajan. Välillä otettiin ”bänditöntä aikaa”.

Huhtikuussa oltiin siinä pisteessä, että puhuttiin jo keikasta. Omat pyöreät synttärit olisi kesäkuussa ja jotenkin oli tunne, että bändi kaipaisi seuraavaa maalia ettei kesä menisi ihan vaan lomaillessa, kun toiveita ja ajatuksia syksyllekin jo olisi. Juttelin Mikon kanssa synttäreistä. Aihetta juhlaan totisesti muutenkin oli, kun toukokuussa julkaisisin ensimmäisen kirjani, valmistuisin koulusta, lopettaisin virallisesti palkkatöissä, perustaisin yrityksen ja sitten tietysti pyöreät vuodet kesäkuussa. Enkä tosiaan ikinä ollut pitänyt kunnon juhlia. Oltiin jo sovittu, että synttärit vietettäisiin Mikon kanssa Kreikassa. Mutta entäs jos bändi saisikin itsensä siihen kuntoon, että pystyisivät vetämään kenraalikeikan kesäkuussa? Sehän olisi täydellistä. Vauhtia tekemiseen ja oikeaan nimenjulkaisukeikkaan olisi paljon paremmat lähdöt. Päätös: synttärit järjestetään, jos E Street Punks saa itsensä keikkakuntoon – jos ei, ei synttäreitä pidetä. Ja niin Mikko laittoi viestiä bändille. Parissa päivässä saatiin päivä kiinni 26.6.2014 ja alkoi vimmattu synttäreiden järjestely. Synttärit vietettiin nuorisoseurantalossa Logenissa Viherlaaksossa. Kaikkien aikojen ensimmäinen keikka pienellä äänentoistolla ja ilman miksaajaa, koska kustannukset… Hyvin meni. Jos ei tähän mennessä ollut täysin varma, että hommassa on taikaa, niin nyt sen viimeistään tiesi. Vieraat tykkäsivät ja minulla oli hymy niin herkässä, ettei paremmasta väliä. Voihan mussukat, minkä tekivät!

Synttäreiden jälkeen bändi piti pienen tauon. Taustahommat taas jatkuivat – vähän pienemmällä vaihteella vaan. Värkkäsin nettisivut uuteen uskoon omin päin ja ajattelin, että tässähän saattaa istunto poikineen mennä, kun ulkoasu värkätään Hekoa miellyttäväksi. Vielä mitä. Heko tuumasi, että näähän on hyvät. Muutettiin vähän fonttia, eipä juuri muuta.

Sitten alettiin järjestää nimenantojuhlia. Valittiin pari päivää. Kävin läpi reilusti 100 paikkaa, pyysin tarjouksia ja ehdottelin vapaita ja sopivia paikkoja Hekolle. Oltiin oltu pitkään työväentalojen kannalla. Hekolle oli kuitenkin jostain tullut vastaan Golden Classics Cafe & Bar, joka kutitteli mieltä kovasti. Youtubevideoiden perusteella olin kuitenkin kovin epäileväinen. Miten ikinä koko arsenaali mahtuisi lavalle? Mikkokin katsoi videota ja pyöritteli päätään. Selvitin kuitenkin paikan speksit ja myyntitakuu passaisi meille enemmän kuin hyvin. Vapaatakin vielä olisi. Päätettiin mennä käymään. Paikan päällä selvisi, että lavaa oli pariin otteeseen kasvatettu. Lavaa voisi kasvattaa parilla lisäjatkopalalla ja mahduttaisiin mainiosti. Ja paikka muuten – täydellinen!

Koska tilaisuus olisi kutsuvierastilaisuus ja bändin nimeä ei voinut julkaista, sai todella miettiä miten kutsut ja muut saataisiin järkevästi hoidettua. Ennakkoon pitäisi biisejä laittaa, koska muuten vieraat tulisivat kylmiltään paikalle. Osa vieraista ja bändistä on Facebookissa, osa ei. Asiat ratkesivat yksi kerrallaan. Lopulta yksinkertaisin ratkaisu oli hoitaa viestintä Facebook-tapahtumassa ja sähköpostini/youtube-tilini kautta. Ottaisinhan ilmoittautumiset vastaan, hoitelin asioita muutenkin ja asia näyttäisi selkeältä joka suuntaan. Kylläpäs kirjoitettuna näyttää yksinkertaiselle ja selkeälle…

Viimeiset hetket ennen nimenantojuhlaa olivat kiireisiä. Mukaan mahtui konerikosta lähtien kaikkea mahdollista mm. taustalakana tilattiin lopulta ma-ti välisenä yönä klo 3.30 ja se tuli keikkapäivän aamuna perjantaina Matkahuoltoon pikakuljetuksena (paketin päällä lappu, jossa minuuttiaikatauluna paketin matka Lapualta Helsinkiin). Kotona paketin avaus ja lakanan tarkistus. Viesti Hekolle: Parempi kuin kuvassa. Vastaus: Puuuh!!! Ja sattuipa hauska kohtaaminen Prisman kassallakin, kun ostin VIP-vieraille 150 tikkaria. Niitä ei voinutkaan ostaa hinnan mukaan, vaan tikkarit piti lajitella maun mukaan. Siitä sitten tekemään kassalla uudenlaisia tikkarikekoja… Takana oleva kassajono haihtui melkein yhtä nopeasti kuin minä vajosin maan alle. Ostin myös kierrätyspalstalta ison possupankin, joka tulisi toimimaan ”kolehtina” ettei ihan kaikki kulut jäisi bändille. Kuvasta ei pystynyt ollenkaan päättelemään, että possu on niin iso ettei mahdu edes kangaskassiin – siis täydellinen. Ajelin possupankki Jopon ritikalle köytettynä kotiin hihitellen. Kaikenlaista…

2.10.2015 vietettiin nimenantojuhlat, jotka kulkivat Vuoden ulostulo 2015 -nimellä. Paikkana Golden Classics Café & Bar. Paikalla oli aika tarkkaan 150 ihmistä. Ilta sujui sovitussa aikataulussa hyvässä järjestyksessä. Kahdeksalta julkistettiin yhtyeen nimi ja keikka alkoi puoli yhdeksältä. Ja mikä keikka se olikaan. Kesäkuun kenraaleista oli menty taas jättiläisloikka eteenpäin. Valtava energia ja fiilis. Katsoin olan yli ”Olisitpa täällä” -biisin aikana. Takanani seisoi Laura, jonka olin värvännyt vieraita vastaanottamaan. Molemmilla oli kyynel silmäkulmassa. Se kertonee kaiken olennaisen.

Kiitos E Street Punks: The Duke, Mikko, Juhana, Teemu, Otso ja Ulle, että saan olla mukana taustalla tekemässä timanttia. Tästä on järjettömän hyvä jatkaa! Kiitos Juha, Jussi, Laura ja Steady Box! Kiitos myös Golden Classics Café & Bar. Tullaan toistekin. (Henkilökohtaisesti otan hillittömän määrän kolikoita ja tulen räiskimään flippereitä ihan itsekseni – oli työ ja tuska pitää näppinsä niistä erossa).

Täältä löydät lisää tietoa:
estreetpunks.fi
facebook.com/estreetpunks

 

Synttärijuhlien järjestäminen

Täytin 40 vuotta 17.6.2015 ja elämän ensimmäistä kertaa päätin pitää kunnon juhlat. Ajattelin, että onhan tässä niin paljon muutakin juhlittavaa, että kerrankos sitä…

Tässä kirjoituksessa käyn läpi juhlien järjestämiseen liittyvät olennaisimmat asiat. Minun tapauksessani tavoitteena oli tehdä rennon letkeät ja mukavat juhlat mahdollisimman edullisesti. Livemusiikki keskiössä.

Koko homma käynnistyi huhtikuun lopulla. Olin hetkeä aikaisemmin varannut lomamatkan Kreikkaan kesäkuulle juuri ennen synttäreitä, kun sain kuningasidean, että synttärit voisi olla sittenkin oikeinkin passeli ajatus. Mieheni Mikko on soittanut rumpuja pienestä pitäen ja sovittiin, että hän ottaa ohjelman kasaamisen huolekseen. Kun nimetön pääesiintyjä lupautui pääesiintyjäksi, juhlien suunnittelu ja toteutus pääsi alkamaan. Ystäväni lupautui järjestelyihin mukaan.

Koska elämässä sattuu ja tapahtuu, niin aina voi tulla muutoksia. Niin nytkin. ”Henkilökunta” vaihtui tiuhaan. Viimeinen keittiömuutos tuli juhlapäivänä, kun keittiöapu ajoi vesiliirron seurauksena ojaan eikä päässyt paikalle ollenkaan. Viimehetken peruutuksia tuli myös paljon. Kaikista käänteistä huolimatta juhlat olivat oikein onnistuneet ja lämminhenkiset. Kiitos vielä kerran juhlaväki, esiintyjät, tehotiimi, keittiömestari ja Mikko.

Juhlatila

Juhlatilan vaatimukset: kunnollinen esiintymislava, n. 150 henkilön paikka ettei melusta tule ongelmia, mahdollisimman matala hinta, omat juomat ja ruoka on sallittu, avainten luovutus mielellään vasta seuraavana aamuna ja hyvät kulkuyhteydet. Eikä haittaisi yhtään, jos paikka olisi kohtuullisen lähellä meitä (Helsingin Pitäjänmäki).

Googlailin mm. nämä vaihtoehdot:
https://venuu.fi/juhlatilat/helsinki
http://www.goexperience.fi/juhlatilat.php
http://www.seurantalot.fi/

Kävin myös lukuisia keskustelupalstoja läpi. Tässä kohtaa totuus alkoi valjeta. Olen auttamatta aika myöhässä asiani kanssa, mutta kuitenkin niin ajoissa, että paikka voisi hyvinkin vielä löytyä.

Kyselyn laitoin neljään paikkaan:
Logen, Viherlaaksossa –> vapaana, sovittiin näyttö
Vartiokylän työväentalo –> seuraava vapaa viikonloppu vasta lokakuussa, se siitä
Bygdehemmet, Vartioharjussa –> varattu, se siitä
Solhem, Malmilla –> en saanut kiinni puhelimella enkä sähköpostitse, oletus muutenkin, että on liian kallis

Kävimme Logeniin tutustumassa. Kaikki kohdallaan. Lava kunnollinen, sähköä esiintyjille (pari pistorasiaa ja voimavirta) ja takahuonekin. Muutenkin kaikki periaatteessa toimi. Uuni, kolme jääkaappia jne. WC-tilat ihan jees. Pihalla autopaikkoja riittävästi ja bussi tulisi Rautatientorilta 100 m päähän. Avaimet pitäisi luovuttaa aamulla klo 12 mennessä. Vähän rähjäinen ja likainen, mutta tällaisiin juhliin ihan passeli. Hetken mietittyäni päätin tehdä sopimuksen ja lopettaa etsinnän – vastaavan hintaista parempaa en todennäköisesti tällä aikataululla mistään löytäisi.

Kutsut

Kutsuvieraslista oli aika helppo. Halusin paikalle vain kivoja ihmisiä. Kesäaika tekisi varmasti tepposet ja moni olisi reissussa. Tein tapahtuman paikan vahvistuttua Facebookiin. Kutsuin ihmiset Facebookin kautta sekä sähköpostilla. Pyysin vahvistamaan tulon 6.6.2015 mennessä, että saisin mahdollisuuden kutsua lisää ihmisiä.

Päätin, että tapahtumasivulla kertoisin järjestelyistä ja nostattaisin fiilistä ennakkoon. Niin myös tein. Otin kuvan booliämpäreistä, kerroin Tallinnan viinanhakureissusta kuvin ja tekstein, laitoin kuvan vieraskirjasta ja julisteista, laitoin Kätevän emännän juhlien järjestämisestä youtube-videon jne.

Ruoka ja juoma

Ennakkoon kerrottiin, että jonkinmoista ruokaa on, mutta nälissään ei kannata tulla. Boolia tarjotaan, mutta ei mahdottomia määriä, joten omat juomat mukaan.

Ruoka oli alusta asti selvä: nakkeja, lihapullia, paria eri salaattia ja jälkiruokana hedelmäsalaattia. Nakit tuotaisiin Kivikylän tehtaanmyymälästä päivää ennen juhlia, koska Kivikylän nakit ovat maailman parhaita. Muut tarvikkeet saataisiin kaupasta.

Ja koska järjestelyissä sattui ja tapahtui, nakit saatiin lopulta Kauppakassi-palvelusta. Hirmu kätevä, kun tarvitsee isoja ja painavia asioita ostaa. Tuovat perille asti. Juomana tarjottaisiin boolia: alko ja alkoton vaihtoehto. Booliviinat haettaisiin laivalta.

Sitten se iänikuinen ongelma. Kuinka paljon tarjottavaa pitää varata?

Ja taas google viuhui. Surffaamisen jälkeen alkoi olla jonkinlainen käsitys. 200g proteiinia /nenä. Koko ruoka-annos n. 400g. Boolia 1,5 dl, kun tervetuliaismalja kyseessä. Muutamia päivänselviä asioita tuli kerrattua: miehet syövät enemmän kuin naiset, aikuiset syövät enemmän kuin lapset, varaa ruokaa mieluummin yli kuin alle jne. Lisäksi varmistin, että kaikille ruokarajoitteisille löytyisi syötävää: laktoositon, gluteeniton, kasvis.

Lopullinen ruokalista bileissä oli:
– Nakkeja 8 kg
– Lihapullia 6 kg
– Sinappia, ketsuppia, salaattikastiketta
– Vihersalaattia kaksi isoa lasikulhollista
– Hedelmäsalaattia kaksi isoa kulhollista
– 30 l alkoboolia (n. 10%) – 20 l alkotonta boolia
– Kahvia, teetä

Kaikkea jäi, mutta sanoisin, että tuo on aika nappimäärä 50 henkilön juhliin, jossa on vain aikuisia paikalla. Boolia olisi voinut olla 40 litraa.

Astiat

Lämmin ruoka tuo omat kiemuransa. Tavoitteena oli, että kukaan ei olisi koko iltaa keittiössä nalkissa, joten lämpöhauteet olivat lopulta ainoa vaihtoehto. Voisi kerralla lämmittää nakkeja ja lihapullia lämpöhauteet pullolleen.

Listattiin miten tarjoilu hoidettaisiin ja mitä tarvittaisiin. Omat ja lähipiirin astiat mietittiin läpi. Sen jälkeen google taas viuhui, kun etsin kohtuuhintaista lähellä olevaa astianvuokrausfirmaa. Parin lämpöhauteen vuokrassa oli jopa kymppien hintaero. Aika paljon. Päädyin lopulta vuokraamaan pari lämpöhaudetta, ottimet nakeille ja pöytäliinan http://www.astiat.fi -palvelusta. Suosittelen.

Salaatit ja boolit tehtäisiin 10 l ämpäreihin. Booli tarjottaisiin ämpäreistä ja salaatit taas lasisista tarjoiluastioista (Ikeasta 1,50 e/kpl). Nakkien ottimia vaille salaattiottimet ja kauhat löytyisivät.

Vinkki! Ota mukaan sakset, paperia, kynä, normiteippi, maalarinteippi, foliota, elmukelmua, maljakko ja ylimääräisiä muovikasseja. Näistä aina joku meinaa unohtua…

Koristelu

Juhlatilan koristeluun ei ollut tarkoitus paljoa panostaa. Kertakäyttökaitaliinat ja kynttilät pöydille. Seinät ”tapetoitaisiin” Riikka 40 vee julisteilla, jonka opiskelukaverini viime töikseen koulussa suunnitteli ja painoi.

Ennen juhlia innostuin vielä suunnittelemaan ja painattamaan suurkuvatulosteen ohjelmasta. Ja koska pelkät kynttilät pöydällä tekivät hautajaisfiiliksen, niin kiireen vilkkaa kävin ostamassa puutarhalta kesäkukkia.

Taustamusiikki

Juhlien taustamusiikin teemana oli suosikit vuosien varrelta ml. ne noloimmat. Oikeasti koosteeseen tuli suosikkeja ja muutakin esim. televisio-ohjelmien tunnareita tai biisejä, joilla oli tarina takana. Tarkoitus oli saada aikaan keskustelua/mielipiteitä ja hymyjä/irvistyksiä. Kannatti. 🙂

Ohjelma

klo 18.00 Tervetuloa!
klo 18.30 Joey Luumäki laulaa lastenlauluja
klo 19.30 Lauran tanssiesitys
klo 20.00 Kimmo ja kitara
klo 21.00 Nimetön Pääesiintyjä
klo 24.00 Tilaisuus päättyy

Meidän ohjelma oli ehkä jopa hiukan pröystäilevä tuollaiseksi pieneksi juhlaksi. Vähemmälläkin ilman muuta olisi pärjätty. Jälkikäteen tuo tervetuloa-osuus olisi voinut kestää tunnin ja muut ohjelmat olisivat siirtyneet puoli tuntia myöhemmäksi, mutta hyvin tämä näinkin toimi.

Nyt pikkaisen ohjeita siihen, mitä pitää ottaa huomioon, jos haluaa livemusiikkia yksityistilaisuuteen. Etsi sopivan tyylilajin bändi. Youtube on täynnä kaikenlaista. Käy bändin nettisivuilla (katso ettei haluamasi aika ole jo kiinni, jos löytyy tulevat keikat sivu), katso kuka keikat myy ja ota yhteyttä. Ole mahdollisimman aikaisin liikkeellä eli heti, kun tiedät paikan ja ajan. Jos asut Rovaniemellä ja bändi on Helsingistä, voit olla varma, että saat aika hintavan tarjouksen. Matkustaminen ja yöpyminen ei ole halpaa lystiä. Mitä nimekkäämpi orkesteri, sen kalliimmaksi tulee. Pitää muistaa myös, että äänentoiston vuokra, miksaaja ja joskus myös valomies maksaa bändille. Koska bändeissä on usein kaikenlaisia esiintymishaluisia tyyppejä, niin älä ajattele rajoittuneesti – kysy olisiko joku bändistä valmis juontamaan illan ja löytyisikö illan taustamusiikkivastaava, jos sellaiseen on tarvetta. Kaikki on mahdollista ja sovittavissa. Yleensä tyypit eivät millään muotoa rakasta taustahuonesiivouskomerossa odottelua… Jos ei kovin nimekäs bändi ole kyseessä ja asuvat keikkapaikkakunnalla tai matka on esim. 50 km, niin hiha-arvauksena hinnat lähtenevät jostain 800 eurosta. Sovi tarkka hinta ja maksutapa etukäteen. Sovi soittoaika – milloin aloittaa, kuinka kauan kestää. Selvitä milloin bändi pääsee tuomaan kamat ja mihin mennessä soundcheck pitää olla tehty. Kysy mitä ruokaa (erikoisruokavaliot) ja juomaa bändi haluaa (ei ole mikään pakko tarjota, mutta varmastikin haluat parhaan mahdollisen esityksen nähdä? Hyvä ruoka – parempi mieli). Varaa aina lavalle pari pulloa vettä per nenä. Musiikilliseen sisältöön ei kannata yrittää nenäänsä pistää tai saat äkkiä uuden bändin varailla – toki varovasti voi kysyä esim. Paljon onnea vaan johonkin kohtaan… Musatyypit on pääasiassa huippua porukkaa, joten ihan reippaasti voi kysyä epäselvät asiat.

Luvat

Koska elämme Suomessa, joka on viranomaisten paratiisi, on lupia moneen lähtöön. Niistä voi lukea enemmän täältä.

Juhlatila
Juhlatila juuri ennen juhlavieraiden tuloa
Booliämpärit sopivankokoisine kauhoineen...
Booliämpärit sopivankokoisine kauhoineen…
Joey Luumäki laulaa lastenlauluja
Joey Luumäki laulaa lastenlauluja
Laura Timonen tanssii
Laura Timonen tanssii
Kitaravirtuoosi Kimmo Kalaja
Juhlakalu pääesiintyjää katsomassa
Pääesiintyjää katsomassa
Täydellisen kampauksen ja meikin taikoi Hiusmestareiden Heini. Suosittelen lämpimästi!
Täydellisen kampauksen ja meikin taikoi Hiusmestareiden Heini. Suosittelen lämpimästi!