Joulumyyjäisten tuotteet

Työnurkkauksessa käy kova kuhina ja tuotteita valmistuu villiä tahtia. Loppukiri on menossa. Tuotteet on myynnissä 30.11. klo 10-14 Maikkarin lounasravintola Ukulissa, jonka jälkeen tuotteet pääsevät hinnoittelun kautta Pro Kädentaitajien pop up -kauppaan (Yrjönkatu 27).

Tässä muutama kuva ennakkotiedoksi…

yliolanavainnauha
Aina suosittu olan yli avainnauha ihanissa väreissä. 23 €
Lilli
Lilli hyppää lisäturvaksi esim. laukun vetoketjuun. Mekko heijastelee standardien mukaan. Mainio myös lahjaksi. 10 €
Pukin partapulma
Joulukalenteri: Pukin partapulma tuo iloista joulumieltä, vaikka yrittäisi pyristellä vastaankin. Yli 80 sivuisen jouluisen tarinan voit lukea luukku kerrallaan tai ahmaista koko kirjan. 15 € Lisää voit lukea täältä: https://kirja.elisa.fi/ekirja/joulukalenteri-pukin-partapulma#
Kaurapakkaus
Lämmin kaurapakkaus on viluitikan pelastus. Kahta kokoa. Pitkä pötkö hartioille 19 €. Iso selän lämmittäjä 24 €.
avainnauha
Kaulamallinen avainnauha. Tismalleen samanlaista ei taatusti tule vastaan. 23 €
Glimmis
CE-hyväksyttyjä Glimmis-heijastimia erilaisia kuoseja. 4,5 € kpl tai 3 = 10 €. (Nämä eivät siirry Pro Kädentaitajien pop up -kauppaan, koska eivät ole itse tehty.)

Joulusesonki tulloo -ja helemat paukkuu!

Ei tässä montaa viikkoa ole, kun ihmettelin etten ole kovinkaan aktiivisesti joulumyyjäisiä selvitellyt ja myyntipöytiä varaillut. Ja sitten tuli pari superhienoa tilaisuutta. Jonkunmoinen etiäinen vissiin.

Tänä vuonna Handmade by Riikka -tuotteet ja pehmeäkantinen Joulukalenteri: Pukin partapulma ovat tavallista komeammin tarjolla.

Nimittäin (rumpujen pärinää):

  • 1.11. -31.12.2017 Pro Kädentaitajat pop up -kaupassa (Forumissa, Yrjönkatu 27)
  • 30.11.2017 Pikkujoulumyynti (Maikkarin lounasravintolassa, Ilmalankatu 2)

Pehmeäkantista Joulukalenteri: Pukin partapulma -kirjaa on saatavilla edellisten lisäksi Ecomaniasta, Porvoosta sekä Iloisesta Hepusta, Vantaalta.

Lisäksi tietysti minulta voi kysyä ja tilauksesta teen vaikka ja mitä… Ota yhteyttä!

Ps. Olen kaupalla myyntihommissa näillä näkymin to 16.11. ja pe 17.11. sekä la 9.12. ma 11.12. ja ke 13.12. Tule ihmeessä käymään!

 

 

Managerin hommat ja toteutunut toive

14.10.2017 Jussi Sydänmäen The Hel-Gators ja E Street Punks Golden Classics Bar & Cafessa. Tähän sarja sydämiä ja valtavaa tuuletusta.

Manageri järjestää keikan. Sou? Mitä ihmeellistä siinä nyt on? Asia suorastaan huutaa taustoitusta…

Historian havinaa

Mitä teini kasarin lopussa muka muuta tarvitsee kuin hyvän ystävän, livemusaa PK-hallilla, C-kasetin ja vaaleanpunaisen mankanritsan, jossa on äänitysmahdollisuus? Tätä kirjoittaessa päässä alkaa välittömästi soida laatuäänitys: ”Jerry koooot-kot-kot-kooot-kot-kot-kooo, dundundun, naks kertaa kaks (mankan nauhoituksen lopetus- ja aloitusääni), a-kirjaimen loppu, dududii dududii dududii, dudududududududu, pamauta nyt, pamauta nyt, pamauta pentua pesisstagalla, ou jee”. Jälkimmäistä biisiä äänitettäessä radiotoimittajan spiikki esittäjästä jäi pitkäksi aikaa hämärän peittoon. Eipä ollut nettiä mistä selvittää, harmitti. Kyllä se sitten myöhemmin selvisi. Ne Luumäet: Pamauta pentua.

Iisalmen PK-halli oli sellainen vanha perinteinen asbestilla kyllästetty kaariurheiluhalli, jossa perjantaisin esiintyi Suomen loistavimmat rocktähdet Popedasta Melroseen ja Peer Güntistä Eppu Normaaliin. Halli oli jaettu kahteen osaan. Kahvioon ja diskoon/lavaan. Siellä sitten tanssittiin ja katsottiin bändiä… Tapana oli kiertää hallia ympäri ja katsoa ketä on paikalla ja mitä tapahtuu. Haaveilla ehkä myös loppuillan hitaista koulunpihan ihastuksen kanssa. Pihalla juotiin pussikaljaa ja omppuviiniä. Puskapissaa, oksentelua, tappelua, järjestysmiesten ja poliisien pakoilua. Semmoista reipasta urheiluhenkeä siis.

teiniRiikkaYksinhuoltajaperheen vesana raha ei kasvanut puussa, joten vaihtoehdot oli pussikaljaa pihalla tai selvinpäin sisällä. Liput olivat siinä kasari-ysäritaitteessa 50 mk tuntumassa, joka oli juuri viikkorahan kokoinen summa ja meikäläisen vankka oikeustaju ei antanut periksi yrittää pummilla sisään. Siispä tiukka priorisointi. Vain oikeasti hyvät ja kiinnostavat bändit katsotaan. Tai jos pakkasta on -25 C. Tai jos joku saa muuten ylipuhuttua – aika usein sai.

Livekeikoilla tuli siis käytyä – paljon. Muistot ovat puuroutuneet, mutta muutama erityinen hetki on jäänyt mieleen.

  • Juliet Jonesin Sydän. Odoteltiin kaverin kanssa keikan alkua eturivissä. Alkoi kuulua aloitusnauha ja bändi tuli lavalle. Ehdin jo ihmetellä, että missäs se Eero on, kun joku koputtaa olkapäätä ja sanoo: ”Anteeksi, pääsisinkö tästä?” Eerohan se siinä. Otti ja loikkasi lavalle ja aloitti keikan. Päätin siltä seisomalta etten pese takkia i-ki-nä ja fanitan Juliet Jonesin Sydäntä lopun elämääni.
  • Toinen tiukka hetki oli Zero Ninen keikalla. Itse keikasta en muista mitään, mutta sen muistan, kun rumpali katsoi kohti ja iski silmää. Mulle. Wuhuu! Järki meinasi lähteä…
  • Hearthill. (Tämä saattoi tapahtua myös Siilinjärven Huvikummussa.) Oltiin parhaan kaverin Sarin kanssa katsomassa keikkaa. Tavoillemme uskollisena Rumbat oli luettu ja odotukset oli kovat. Bändi kovassa iskussa. Se tiedettiin. Ensimmäisen biisin aikana iski posketon hämmästys. Tunnelma ja kaikki oli ihan erilaista kuin millään muulla keikalla. Kuka ihmeessä laulaa noin? Eihän tämmöistä olekaan. Ja sitten putosin toisen kerran. Nimittäin viulusoolo. Valot kohdistuivat viuluun ja se viulun ääni. Siinä sitten monttu auki ja sydän pakahtuneena ihmettelin musiikin voimaa.

Managerihommat

Musiikki on kulkenut mukana pienestä pitäen. Muusikkoisän geenit vaikuttaa. Oma musisointi koskettimien soiton ja laulamisen saralla katkesi teinivuosiin, mutta musiikin kuuntelu ja keikoilla käynti ovat jääneet. Paitsi oli tuossa semmoinen reipas kymmenen vuotta, jolloin kuvittelin aikuisen ihmisen elämän olevan vain pelkkää työtä. Kuinka väärässä sitä voi ollakaan? Onneksi nyt saan olla musiikin ja musaihmisten kanssa tekemisissä ja siitä olen hurjan kiitollinen.

E Street Punksin kanssa on nyt matkaa taivallettu about 3 vuotta. Vieläkin naurattaa tuo manageri-termi. Käytännössä siis hoitelen kaikenlaisia asioita: keikkamyyntiä, suunnittelen ja aikataulutan tekemisiä, ehdottelen esim. julkaisuista miten, missä, millä aikataululla, mietin sopimusasioita, teen mainoksia, pidän huolta, että asioita viestitään yleisölle eikä sulkeuduta treenikselle, teen nettisivuja, verkkokauppaa, viestintää, pidän huolta somekanavista, budjetoin, valokuvaan, hoidan takahuonetarjoiluja, yhteyksiä keikkapaikkoihin, selvittelen autopaikkoja, myyn paitoja jne.

Siis oikeasti teen kaikkea sitä taustateuhkaa mitä tarvitaan, että bändi voi keskittyä tekemään musaa ja ympärillä olevia asioita kaikessa rauhassa. Välillä väännän etenemispäätöksiä rautakangella. Semmoista se tahtoo olla, kun on monta ihmistä ja yhtä monta mielipidettä. Exceleitäkään ei kukaan enää kavahda, niin mikäs tässä vanhan projektipäällikkö/kehitysihmeen on tehdessä.

Nyt ollaan siinä kohdassa menossa, että tekemisen mallista tykkää kaikki. Tunnetaan toisemme hyvin ja asiat etenevät oikeasti hyvässä järjestyksessä, nopeasti ja ennen kaikkea hyvällä fiiliksellä eteenpäin. Potkin perseelle välillä ja vastaavasti taputan olalle tarvittaessa. Tekemisissä ollaan päivittäin. Tykkään kaikista kuin hullu puurosta. Aina kun nähdään, halataan. Ja niin sen pitää ollakin. Näiden hommien on oltava ensisijaisesti kivaa ja sen jälkeen tulee sitten se kaikki muu.

Kiertoteitse tuli korviini kommenttia, että millähän lihaksilla tuokin noita hommia tekee. Vastaus – rumpujen pärinää – en oikein millään, nou habaa. En rehellisesti tiedä miten näitä hommia oikeasti tehdään. Teen vaan ja opettelen, jos en osaa. Ei tämä niin vakavaa ole. Onneksi on netti ja kirjasto. On myös suu kysymistä varten, korvat kuuntelua varten ja aivot, joilla ajatella loogisesti. Siihen päälle kova halu tehdä ja saada asiat eteenpäin, niin mitä sitä muuta tarvitsee? (No okei. Jos saa toivoa, niin haluaisin tutustua muutamaan avainhenkilöön, että keikkojen järjestäminen olisi edes joskus pikkuisen helpompaa ja pienemmän riskin touhua.)

14.10.2017 The Hel-Gators ja E Street Punks Golden Classics Cafe & Bar

Golden Classics on paikkana E Street Punksille tärkeä. Olihan siellä kaikkien aikojen ensimmäinen julkinen keikka 2.10.2015. Ilta oli kerrassaan hieno ja Golden on siitä lähtien tuntunut kotipesältä. Päätettiin jo ensimmäistä keikkaa suunniteltaessa, että joka vuosi lokakuun korvilla tullaan Goldeniin, jos se vaan on mahdollista. Vähän niinkuin synttärit. Ja nyt on vuorossa kolmas keikka.

Faktat on tiedossa. Kotisohva vetoaa ihmisiin enemmän kuin livekeikka, seinille on ikävä soitella ja Golden on iso paikka. Selvää oli jo keikkaa kesällä sopiessa, että joku bändi tarvitaan kaveriksi.

Elokuun loppupuolella oli aika ottaa asia esiin. Ketä pyydetään? Heitin vaihtoehtoja ja pyysin bändiltä lisää ajatuksia. Omassa listassani oli Jussi Sydänmäki. Teiniaikainen lähtemätön musakokemus Hearthillista ja fanitus Sarin kanssa. Se on jotain erityistä. Sari menehtyi viime syksynä sairauden uuvuttamana ja vaikka sairauden aikana olimme todella paljon tekemisissä, emme ennättäneet enää tavata. Ajattelin, että jos Jussi pääsisi keikalle jollain kokoonpanolla, voisin jättää Sarille omat jäähyväiseni meitä kaikista eniten yhdistäneellä tavalla ja lähettää pilven päälle terveiset.

E Street Punksin kanssa keskusteltiin. Jussin mikä tahansa kokoonpano on ykkösvaihtoehto. Mietitään muuta vasta, jos ei käy. Kysyin Jussilta asiaa ja vastaus tulikin nopeasti. The Hel-Gators voi tulla, jos kalenterit passaa. Nopea tsekkaus Goldenista, että asia on heidän puolestaan ok. Diiliin liittyvät muut asiat selväksi. Koska tämä nyt ei minulle ollut ”vain keikka keikkojen joukossa”, odottelin tulisilla hiilillä lopullista vastausta. Ja sieltähän se sitten tuli. Kyllä käy! Vastaukseni oli luokkaa sairaan nopee ja sisällöltäänkin sellainen ettei varmasti käynyt epäselväksi kuinka iloinen olen. Suurkiitos Jussi! ❤ Tästä tulee hienoa!

Ja nyt, hyvät naiset ja herrat. Minulla on omasta puolestani ilo ja kunnia toivottaa teidät kaikki erittäin lämpimästi tervetulleeksi la 14.10.2017 Golden Classics Bar & Cafehen, Jätkäsaareen. Esiintymässä E Street Punks ja illan päätähtenä loistaa The Hel-Gators. Tule nauttimaan taitavasta musisoinnista ja erinomaisesta fiiliksestä!

Ps: Sari. Tää on sulle! Kiitos kaikesta… ❤

Handmade by Riikan tarina

Elettiin vuotta 2014, jonka näin jälkikäteen olen mustaksi vuodeksi nimennyt kaikkien vastoinkäymisten ja surullisten asioiden vuoksi. Äitini sairastuminen oli yksi vaikeimmista asioista. Onneksi tätä kirjoitettaessa asiat ovat hyvin ja tilanne hallinnassa.

Ei niin pahaa, jottei jotain hyvääkin. Alkuvuoden useiden shokkiuutisten seurauksena kesällä 2014 jollain ihmeellisellä sisäohjauksella kävelin askartelukauppaan ja ostin joustosiimaa ja puuhelmiä. Muistan vieläkin miltä tuntui kävellä askartelukaupan hyllyjen välissä. Ihan sama fiilis, kun tovi aikaisemmin pakoputken pudottua autokorjaamossa, jonne mentiin kummallisesta peltiovesta sisälle ja seinässä oli ruutuvihko – mikä toisen asiakkaan kertomana toimi ajanvarauskirjana. Siihen vaan rekisterinumero, avaimet naulaan ja odottelemaan muutama tunti. Ukkelit teki koko ajan töitä, kukaan ei moikannut tai palvellut. Tekivät vaan työtänsä ja vasta, kun auto tuli nostimelta alas, minulle puhuttiin ja sanottiin summa. Noh, homma hoitui halvalla ja hyvin. Mutta se fiilis… Ei enempää vieraalla maalla voi enää olla. 🙂

Palatakseni korujen maailmaan. Kävin siis askartelukaupassa, ostin tarvikkeet ja väsäsin puuhelmirannekorun. Mietin tehdessäni, että vitsit miten kivaa tämä on. Ja helppoa. Sen kun tekee vaan ja näkee työnsä tuloksen. Varsinkin jälkimmäinen koukutti täysin.

Rannekoru ensimmäinen.jpg

Totta kai elvistelin tekeleilläni omalla sivulla Facebookissa. Yllätyksekseni moni kommentoi heti alkuun, että minäkin haluan tällaisen. Ja niinhän siinä kävi, että kiersin askartelukauppoja innolla ja tuhosin pienen omaisuuden ostaen hyviä ja ei niin hyviä tarvikkeita kalleimmalla mahdollisella hinnalla. Lähipiiri oli melkoisen nopeasti täytetty tuotoksilla: avaimenperillä ja rannekoruilla. Kummipoika sai samanlaisen rannekorun itselleen ja pehmokoiralleen.

Aika pian aloin myymään koruja ajatuksena, että tuotoilla tehdään äidin kanssa jotain kivaa ja piristävää sen mukaan mitä kunto/sairaus antaa periksi. Ja niin tehtiinkin. Käytiin elokuvissa, Ateneumissa, Fiskarsin antiikkimarkkinoilla ja syömässä. Jotakin muutakin siinä oli. Tosin ei ne tuotot ihan kyllä tätä kaikkea oikeasti kattaneet. Mutta käytiin kummiskin!

Ensimmäiset myynnit pyörivät oman FB-sivuni alla ja selvittelin tiukkaan miten verotuksen kannalta asiat menee jne. Yllättävän iso savotta eikä ollenkaan niin selvä kuin voisi kuvitella harrastajamyyjien suuren määrän perusteella. Aika pian tein koruille oman myyntisivuston, jonka oli tarkoitus olla tulevaisuudessa firmani FB-sivu. Saipa korujen teko aikaiseksi senkin, että avasin tämän blogini. Eri nimellä, mutta kuitenkin. Ensimmäisiä myytäviä tuotteita olivat avaimenperät ja rannekorut. Ei mennyt kovinkaan kauaa, kun lähipiirissä oleva opettaja pyysi tekemään avainnauhan. Ja siitä ihan pienen hetken päästä tuli pyyntö tehdä kunnolla kestävä olan yli avainnauha. Malli syntyi keittiöpöydän äärellä. Mietin vaan tehdessäni miten siitä saa kauniin, yksinkertaisen ja oikeasti kestävän. Enkä todellakaan tiennyt, että malli olisi kertaheitolla nappisuoritus käytännöllisyydessään ja tästä tulisi toistaiseksi eniten myydyin tuotteeni.

Korujen myynnin tavoitteena oli alkuun tehdä äidin kanssa jotain piristävää sairauden sallimissa rajoissa. Toinen tärkeä ja vähemmän esille tuotu syy oli, että korujen tekovimma oli kerrassaan valtava. Se oli oikeastaan ainoa tapa, millä sain ajatukset pois ikävistä asioista. Ja koska olin kesälomalla koulusta, ylimääräistä aikaa oli. Kokeilin kaikenlaista tekemistä, opiskelin materiaaleja, selvittelin paikkoja ostaa helmiä edullisemmin jne. Aika pian lähipiiriin ei valmiita tuotoksia viitsinyt työntää. Oli vähintäänkin huippua, että myynti alkoi sujua ja sain koruja tehdä, kehittää taitojani eivätkä valmiit tuotokset jääneet nurkkiin pyörimään.

Myöhemmin äidin kunnon kohennuttua ja startattua firmani Pliiden, helmikoruista tuli tärkeä osa yritystäni. Matkan varrella on saatu kaikenlaisia kokemuksia. Esimerkiksi Unelmien joulumarkkinat 2015 tekivät hulppean talvimyrskyn seurauksena sellaisen vaikutuksen etten ikinä sitä unohda – roikuttiin 3 käsityöläisen voimin teltan ylärimoissa ettei myrskytuulenpuuskat vieneet telttaamme (toki asianmukaiset painot oli, mutta se puuskatuuli, wow). Sillä reissulla kaatui myyntipöytäni kuralätäkköön ja omakustannekirjaani meni pilalle isohko määrä. On myös tullut käytyä semmoisilla myyntireissuilla, että myyjiä on ollut enemmän kuin potentiaalisia asiakkaita – todellisista asiakkaista puhumattakaan. Mutta onpa käyty semmoisillakin reissuillakin, missä on ollut oikein jono maksamaan. On tullut sinisilmäisenä suunniteltua joululahjoja kymmeniä tunteja asiakkaalle, joka on jättänyt maksamatta. Varmaan tosi kiva antaa joululahjaksi varastettuja tuotteita… Olen myös liittynyt Pro Kädentaitajat Ry:hyn. Ehkä paras muisto on se, kun oltiin ruokaostoksilla jonain väsyneenä pimeänä iltana Prismassa. Liukuportaissa tuli vastaan nainen ja kiinnitin huomiota hänen kauniiseen helmiavainnauhaan (kaikkia koruhässäköitä kyttään tietenkin). Kun oltiin kohdakkain, tajusin, että se oli mun tekemä avainnauha. 🙂 Voin kertoa, että hyvin harvoin tulee niin pöllämystynyt olo kuin tuossa hetkessä. Mutta sitten sitä toista laitaakin. Olen kuunnellut ulkopuolelta kommentteja ja uskonut ettei näin pienen katteen tuotteita kannata tehdä – siihen menee liikaa aikaa ja aika on pois oikean yritystoimintani kehittämisestä eikä sillä elä. Aloin uskoa tätä (myönnettäköön – järkipuhetta siinä on paljon) ja olin jopa lopettamassa/merkittävästi vähentämässä korujen tekemistä vuoden 2016 lopulla. Herranen aika sentään. Onneksi tulin järkiini ja olen nyt vahvasti vauhdittamassa helmihommia, koska minä nyt vaan uskon siihen, että sitä pitää tehdä, mihin suurin palo on. Tosin lyhyelläkin matikalla varmasti ymmärtää, että 23 euron avainnauhasta kun ottaa pois alvit, verot, Yel:it, materiaalit jne. ja työaikaa menee pelkkään tekemiseen noin tunti (siihen päälle materiaalien hankinnat, yhteydenpito, kuvaukset, markkinointi jne.), niin ei siinä oikein palkoille pääse. Hinnankorotuspaineita siis on, mutta mietin ajan kanssa miten sen kanssa edetään. Ja jos raha-asiat ei järjesty, niin sitten keksitään taas jotain – niin sitä on ennenkin tehty…

Kaikista parasta on se, kun teen toiveiden mukaan esimerkiksi avainnauhan ja asiakas positiivisesti järkyttyy kuinka helposti ja nopeasti homma toimii. Että ei todellakaan tarvitse ”suunnitella tekijän puolesta” vaan ihan oikeasti toiveita voi esittää ja siltä pohjalta teen joko suoraan tai ehdottelen. Ja se, että saa itse osallistua tekemiseen esim. valitsemalla värit on ollut monelle piste iin päälle. Tästä tulen jatkossakin pitämään huolta ja tämä on se syy, miksi pääasiassa teen tuotteita toiveiden mukaan.

Muutama sana helmivarastostani. Sehän on vuosien varrella paisunut melkoisen suureksi. Esimerkiksi puuhelmiä löytyy yli 40 sävyä – enemmän kuin mistään askartelukaupasta tässä koossa olen löytänyt. Ei hullummin… Onneksi nuo tarvikkeet on sen verran pieniä, että ne mahtuu järkevillä säilytysratkaisuilla työnurkkaukseeni. Tällä erää on menossa helmiostolakko, vaikka ihan just kyllä näin semmoisia tooooosi komeita blingblinghelmiä… Puuh.

Tänään 25.8.2017 on merkittävä päivä. Handmade by Riikka FB-sivu on ylittänyt 400 tykkääjän rajapyykin. Se on pieni ele ja asia yhdelle ihmiselle, mutta minulle sillä on suuri merkitys. Olen kiitollinen jokaisesta tykkäyksestä, tilauksesta, suosittelusta ja keskustelusta, mitä on vuosien saatossa käyty. Monta tarinaa on tullut kuultua ja lemmikkikoruja tehdessä kyynel valuu joka kerta. Psst: FB:ssä on parasta aikaa menossa arvonta, johon voi osallistua vielä su 27.8.2017 saakka.

Tätäkään minun pientä helmityöpajaani ei olisi ilman teitä ihanat asiakkaani. Siis suurkiitos! ❤

Ps: Tänään on myös edesmenneen mummoni syntymäpäivä. Mummon kädentaidoista taatusti vieläkin villasukkien muodossa monessa paikassa nautitaan. Hyvää synttäriä mummo sinne pilven päälle! ❤ Täällä vähän toisessa muodossa käsitöitä tehdään ja jalanjäljissä koetetaan kulkea…

Ps2: Tilauksia voi tehdä sähköpostilla tai FB:ssä. Kurkkaa lisää joko nettisivuilta tai FB:stä.

 

 

Heijastin on pop!

Ostin juhannuksen korvilla varaston lopun superihania CE-hyväksyttyjä Glimmis pehmoheijastimia enkä millään malta näiden kanssa odottaa ”oikeita heijastinkelejä”. Heti paikalla myyntiin… Nopeimmat nappaa parhaat päältä. Osaa malleista on enemmän, osaa vähemmän.

Heijastimet on käteviä pikkumuistamisia. Passaa aikuisille ja lapsille. Helppo lähettää kirjeessä eikä ole hinnalla pilattu. Nämä on just niitä, kun pitää kiireessä ”keksiä jotain pientä kivaa” viemistä ja voi käydä pahan päivän varalle -laatikosta poimaisemassa sopivan + taputtaa itseänsä olalle, kun on tullut oltua kaukaa viisas…

”Kiinnitä Glimmis-heijastin takkiin, reppuun, lastenvauhuihin tai käsilaukkuun. Kiinnitä heijastin niin, että näyt sekä edestä että takaa tuleville autoilijoille. Se voi pelastaa henkesi.”

Hinta

4,5 €/kpl tai 3 kpl = 10 €. Lähetyskulut 2,5 €.

Tilausohjeet

Tee tilauksesi sähköpostilla: riikka.koksu@hotmail.com. Laita mukaan osoitteesi. Saat laskun (kauppakumppanisi on Pliide Tmi) ja tilaus toimitetaan pikimmiten.

Mallit

Valokuvausta opiskeleva otti sitten kuvat puhelimella ja hämärässä – elämä on. 😀 Livenä siis melkoisen paljon edustavamman näköisiä.

Edit 25.10.2017: Loppuneet poistettu. Jäljellä olevia löytyy pääasiassa tällä hetkellä n. kymmenkunta tai enemmänkin.

20170623_145918
Pinkki kukka
20170623_145923
Musta kukka
20170623_145929
Enkeli
20170623_145939
Poika
20170623_145944
Tyttö
20170623_145949
Pääkallo
20170623_145953
Lisko
20170623_145958
Hevonen
20170623_150003
Hirvi
20170623_150006
Lepakko
20170623_150011
Sydämet
20170623_150032
Mikko Mallikas – pari jäljellä
20170623_150041
Hirvivaara – pari jäljellä
20170623_150104
Pinkki kissa

 

Dekkariarvonta

Vakaasti harkitenKirjanmerkkiDekkarikuningas Seppo Jokiselta ilmestyi huhtikuussa Vakaasti harkiten. Yleisesti ottaen yritän olla hamstraamatta tavaraa. Dekkarihyllykin pidetään pienenä. Sieltä löytyy vain kaikkein tärkeimmät suosikkini, joihin kuuluu Henning Mankellin Wallanderit ja Seppo Jokisen komisario Koskiset. Hyvästä syystä. Molemmat sarjat on luettu useampaan kertaan.

On muodostunut jo pieni perinne, että ennakkotilaan uusimman komisario Koskisen kotiin, että pääsen sen verekseltään lukemaan. Tänä vuonna sattumusten seurauksena minulla on 2 samaa kirjaa ja sen toisen ajattelin nyt arpoa.

Arvonta

Vastaa kyselyyn ja kirjoita kommenttikenttään jotain, esimerkiksi mikä komisario Koskisessa viehättää. Kommentoineiden kesken arvotaan 14.5.2017 klo 21 uusin Seppo Jokisen Vakaasti harkiten -kirja sekä Handmade by Riikka -kirjanmerkki.

Voittaja kerrotaan tässä postauksessa kommentissa annetulla nimellä. Vastaan voittajan kommenttiin ja pyydän yhteystiedot palkinnon toimittamista varten. Yhteystietoja käytetään vain palkinnon lähettämiseen.

Onnea arvontaan! Tätä postausta saa oikein mielellään jakaa. 🙂

Voittaja

Kiitos aktiivisesta osallistumisesta. Kyselyn suosikkikirjaksi nousi Viha on paras vieras.

Arvonta suoritettiin numerogeneraattorilla ja voittaja on Aamunkajo. Onnea!

All paws up!

Tykkäsitkö siitä, mitä luit? Tue tekemistä kommentoimalla ja jakamalla julkaisua. Voit myös tukea rahallisesti esim. uimareissun tai kahvikupillisen verran ja näin mahdollistat postauksien kirjoittamisen jatkossakin. Kiitos. ❤
Donate Button with Credit Cards

Ensimmäinen kuvausreissu

Kenellä käy edes mielessä harrastelijatason laitteistolla ja juuri valokuvauksen maailmaan sukeltaneena sanoa kyllä, kun pyydetään kuvaamaan seminaariin, jossa on puhumassa mm. presidentti Tarja Halonen?

Tätä kysymystä mietin ns. oksennukset suussa kovinkin tiuhaan 26.4.2017 iltapäivällä, kun luin ohjeita miten presidenttiä puhutellaan ja missä kohtaa voidaan ottaa yhteiskuva puhujista presidentti Tarja Halosesta ja FT Samu Nyströmistä sekä järjestävien ProMarttojen, Anarkistimarttojen ja KantinMarttojen puheenjohtajista.

Muistin kyllä, mitä aikanaan ajattelin, kun sanoin kyllä. Kun kaikkien aikojen ensimmäisen oikean kuvausreissun uskaltaa tehdä näin, voi aina tiukoissa paikoissa palata tähän muistikuvaan… Ei tosin lohduttanut yhtään tuossa kohtaa.

Kertasin aikataulun, muut tiedot ja tekemäni kuvaussuunnitelman. Loin uskoa itseeni. Vaikka en olekaan mikään oikea kuvaaja, niin päivän hoidan kuin olisin – on oltava huomaamaton, rohkea ja leppoisa, että ihmiset ei jännitä ja kuvista saa jokseenkin kelvollisia. Pakkasin harrastelijatason kamerani ja sen ainoan linssin, jossa on zoom. Tiesin jo ennakkoon, että valovoima ei riitä ja salaman kanssa en yksinkertaisesti kehtaisi räiskiä varsinkin, kun en hallitse sitä vielä kovin hyvin. Pienyrittäjän rahkeet vaan ei riitä kaluston hankintaan hetkessä. Kertasin vielä ennakkoon tehdyn sopimuksen ja siitä sitten nokka kohti Taitotaloon.

Kun astuin Taitotalon ovesta sisään, vanha työminä hyppäsi pintaan ja hoitelin asiat ”ihan kuin olisin ennenkin tehnyt” -asenteella. Katselin paikat. On muuten komeasti remontoitu tila ja tyylikäs auditorio/lämpiö -yhdistelmä. Juttelin ja kuvasin lämpiössä urakalla. Kerroin opiskelevani valokuvausta vajaan vuoden mittaisella TSL:n valokuvauslinjalla. Muutaman henkilön kanssa puhuttiin myös kuvien julkaisusta – mikä on sallittua ja mikä ei. Huomasin ilokseni latelevani asiat apteekin hyllyltä. Omatoimiopiskelu vuosien mittaan on tuottanut tulosta.

Itse auditoriokuvaus oli pieni painajainen. Jouduin zoomaamaan enemmän kuin olin toivonut eikä valovoima linssissä riittänyt. Kohinaa sen sijaan riitti enemmän kuin pienessä kylässä. Kuvaaminen oli muutenkin haasteellista. En halunnut häiritä liikaa, kun epämääräisesti koikkelehtivaan kuvaajaan kiinnittää helposti huomiota. Kuvasin lopulta kuitenkin auditorion molemmilta laidoilta, takaa ja etupenkistä, jossa tosin pystypöydän ja puhujanpöntön välistä oli kaikkea muuta kuin oivallista löytää hyvä kuvauskohta.

Tilaisuuden jälkeen hipsin kotiin hypähdellen. Kyllä siellä muutama ihan kelpo ruutu on ja ilta muuten meni loistavasti. Tein sen!!!

Totuus paljastui, kun aloitin n. 500 kuvan läpikäynnin. Valikoin parhaat, tuskailin kuvien laatua ja käsittelin kuvia yömyöhään. Näin jälkikäteen ajatellen turhankin varovasti. Toinen oppi on, että jatkossa nukun yön tai kaksi ennen kuvien käsittelyä. Uusin silmin ehkä kuvien valinta ja käsittely onnistuu paremmin.

Noh. Kerta se on ensimmäinenkin. Sehän se vasta kerta onkin. 🙂 Ja harjoitus tekee mestarin… Valokuvaus on siitä kiva laji, että valmiiksi ei tule koskaan. Kuvausreissu valmisteluine, kuvaamisineen ja käsittelyineen vei kaiken kaikkiaan 12 tuntia. Itse tilaisuus kesti 4,5 tuntia.

Kiitos paljon mahtavasta oppimiskokemuksesta Martat ja varsinkin Anarkistimarttojen puheenjohtaja Kirsi!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Bändi juhliin? Mitä pitää huomioida ja mitä maksaa?

Bändin valinta

Netistä löytyy kivoja palveluja, mihin bändit ovat listautuneet ja näissä näkyy suoraan hintapyyntöjäkin. Esimerkiksi: buukkaa-bandi.fi, haabandi.fi, artistimaksaa.fi

Selaile vaihtoehtoja. Älä mene merta edemmäs kalaan. Jos tuttavapiirissä on muusikoita, niin mieti voisiko asia sitä kautta järjestyä. Paikallisista muusikoista voi myös löytyä oikein kelpo ratkaisuja.

Kun olet löytänyt sopivan orkesterin, niin käy vielä varmuuden vuoksi katsastamassa Youtube. Löytyykö live-esityksiä? Jos löytyy ja edelleen olet sitä mieltä, että tässä se on, niin metsästä bändin/keikkamyyjän yhteystiedot. Ota yhteyttä sähköpostilla, niin asiat ovat kerralla molemmilla kirjallisena eikä olla suullisten sopimusten varassa.

Tarjouspyyntö

Tarjouspyynnön tekeminen ei ole rakettitiedettä. Vältät kuitenkin suuremman sähköpostirumban, kun kysyt kaikki tärkeimmät asiat kerralla. Ole liikkeellä ajoissa.

  1. Kerro millainen tilaisuus on kyseessä, suurin piirtein vieraiden määrä sekä paikka ja aika. Jos paikassa on äänentoisto ja/tai miksaaja, kerro tästä.
  2. Toivo/kysy esiintymisen pituutta. Riippuen bändistä ja tilaisuudesta, esiintyminen voi olla 3 x 45min tai vaikka yksi 1,5h setti.
  3. Kerro milloin toivot bändin laittavan lavan kuntoon ja soittovalmiiksi. Usein tämä halutaan tehdä ennen juhlavieraiden saapumista.
  4. Kerro milloin soitetaan ja kerro toiveesi settiin esim. paljon onnea on helppo järjestää. Joidenkin bändien kanssa setti on se, minkä bändi tarjoaa. Jotkut cover-bändit taas muokkaavat settinsä pitkälle toiveiden mukaan.
  5. Jos tarvitset bändin äänentoistoa ja mikkejä juhlan aikana lainaan, niin kysy tästä. Usein asia on järjestettävissä. Tarvitset kuitenkin oman läppärin tms. jonka kautta musiikkia soittaa.
  6. Kerro milloin bändi voi purkaa. Purku kestää yleensä tunnin – vähän riippuu kuinka hankala on roudata. Jos päästät bändin lähtemään heti esiintymisensä jälkeen, niin muista, että äänentoistokin lähtee. Jos juhlat jatkuvat, jostain taustamusiikkia olisi hyvä kuulla.
  7. Kerro tarjoatko bändille lämmintä ruokaa, takahuonetarjoilua (pyydä toimittamaan toiveet tarjouksen yhteydessä), pitkällä matkalla yöpaikan tms. Suosittelen vieraanvaraista lähestymistapaa – todennäköisesti se on myös kokonaisuutena halvempi ratkaisu ja hyvällä mielellä olevalta orkesterilta on todennäköisesti parempi keikka odotettavissa.
  8. Kysy bändin hintaa, joka sisältää kaikki kulut (esiintyminen, äänentoisto, miksaaja ja matkat).

Näillä tiedoilla keikkamyyjän tai bändin on helppo vastata. Jos tarjouksen saatuasi tarpeet kohtaavat, sovi asiat loppuun – kirjallisesti, niin ei tarvitse ihmetellä jälkikäteen.

Mitä bändi maksaa?

Tällä hetkellä hyvällä hiha-arviolla trubaduurista trioon maksaa n. 500 – 1000 e ja sitä suurempi kokoonpano n. 1000 – 2000 e. Matkat tuo lisäkustannusta niin bensojen kuin mahdollisten yöpymisten vuoksi, ellet pysty yöpymistä bändille järjestämään. Ja jos haluat vähänkin tunnetumman nimen, hinnat lähtevät jostain 3000 eurosta ja taivas on rajana. Vaatimuksetkin kasvaa ja keikkakalenterit on pitkälle täynnä.

Ennen kuin saat slaagia hintatasosta, niin lueskele Vili Kallosen 28.8.2013 osuva kirjoitus muusikon näkökulmasta. Kun keikkamyyjän silmin katsoo asiaa, niin tekstissä ei puhuttu äänentoistosta ja miksaajasta. Nekin yleensä tarvitaan ja maksaa. Katso esimerkkejä hinnoista täältä.

Unohdetaanko kaikki, koska budjetti paukkuu?

Juhlien järjestäjän ahdistuksen paikka on tietysti se, kun ihan kaikki maksaa. Tila itsessään on usein arvokas, vaikka olisi vähän syrjässäkin. Siihen päälle ruoka, juoma, vuokra-astiat, kertakäyttöastiat, somisteet, apukädet, elävä musiikki, laitteet ja ties mitkä. Siinä menee touhutonni poikineen jo suunnittelupöydälläkin. Ja kyllähän sen tietää, että kaikkea ei tule heti huomioineeksi ja budjetti helposti paukkuu.

Yksi toimiva ja helppo ratkaisu on etsiä oman juhlatilan sijaan myyntitakuuravintoloita. Myyntitakuu tarkoittaa sitä, että ravintola ei peri yksityistilaisuudesta erillistä tilavuokraa. Illan aikana on myytävä myyntitakuun verran esim. 1500 euroa. Jos myy esim. 1300, pitää maksaa 200 € jne. Myyntitakuu on tietysti ravintolakohtainen ja on mietittävä, millainen ravintola on passeli juhliin tyyliltään ja hintaluokaltaan. Käytännössä voit juhlissasi tarjota kutsuvieraille esim. alkudrinkin ja/tai ruokaa (jotka ovat osa myyntitakuuta) ja bändin. Näin olet vieraanvarainen emäntä/isäntä ja silti saat budjettiin mahtumaan enemmän. Ravintoloissa joissa bändejä esiintyy usein, on todennäköisesti äänentoisto, jolloin bändin ei tarvitse sitä vuokrata = voit saada halvemman tarjouksen bändistä.

Juhlatiloja voit katsoa esimerkiksi venuu.fi, josta yhtenä nostona vaikkapa Apollo. Helsingissä myyntitakuupaikkoja on paljon eikä monetkaan löydy venuusta tai muista vastaavista palveluista. Ravintoloiden nettisivuihinkaan ei ole luottamista. Osa kertoo myyntitakuuvaihtoehdosta, yleensä ei. Ole siis liikkeellä avoimin mielin ja kysy asiasta haluamastasi paikasta.

Oma suosikkini ilman muuta on Golden Classics, jonka ainutlaatuinen rock’n’rollmiljöö henkilökuntineen saa vieraat ja bändin taatusti viihtymään edellyttäen, että ravintolan tyyli muuten passaa tilaisuuden henkeen. Ravintolalaiva Wäiski on myös kelpo vaihtoehto ja Kappelin kellari passaa moneen tilaisuuteen.

Pyydä tarjous

Katso artistikattaukseni ja jos löytyy mieluinen, niin ota ihmeessä yhteyttä – autan asiassasi enemmän kuin mielelläni.

Taustalakana bändille

Olen päässyt muutaman bändin taustalakanaprojektiin mukaan. Suunnittelemaan, sparraamaan ja/tai tilaamaan. Yllättävän monta mietittävää asiaa siinäkin hommassa on ja niitä tässä kirjoituksessa koitan valottaa.

Homma alkaa siitä, kun on tarve saada lava näyttämään hyvältä. Tyylikkäällä taustakankaalla sen saa aikaiseksi kohtuullisella hinnalla pitkäksi aikaa. Onhan niitä toki muitakin vaihtoehtoja: näyttöjä, ledejä sun muuta.

Idea ja suunnittelu

Aika usein taustalakanaan halutaan laittaa bändin logo tai bändin nimi tekstinä. Helpoin ja yleensä varsin toimiva vaihtoehto. On niitä muitakin kekseliäitä ratkaisuja. Selaa painojen referenssejä – komeimmat on yleensä näytillä.

Villin ideoinnin ja suunnittelun yhteydessä kannattaa miettiä ainakin seuraavat käytännön asiat:

  • VÄRIT. Kun roudaat taustalakanaa pitkin pitäjiä ja se pyörii milloin missäkin, on tärkeää ettei likaantuminen näy –> tummat värit toimii.
  • TEKSTIN SIJAINTI. Lavoja on eri kokoisia ja korkeudella. On kurjaa jos bändin nimi valahtaa pienellä lavalla rumpalin selän taakse –> varsinkin isoissa lakanoissa teksti kannattaa sijoittaa lakanan yläosaan – ei keskelle.
  • LAKANAN KOKO. Pienellä lavalla iso kangas on helposti purje ja isolla lavalla pieni kangas on postimerkki. Kompromissi on pakko tehdä, jos ei ole varaa useampaan lakanaan. Isompi lakana on monikäyttöisempi: näyttävämpi, voi peittää kuppilan valkoisen seinän tarvittaessa eikä se näytä isolla lavalla postimerkiltä –> isompi lakana on usein fiksumpi ratkaisu, kunhan ei liioittele.
Bändilakana Taustalakana E Street Punks
E Street Punks. Lakanan suunnitteli Duke ja sparraajana/painon kanssa asioin minä. Kannusalin lava on 12 x 8 m – takaseinän koko ei tiedossa. Taustalakana on 4,5 m x 2,5 m. Kuvan otti Marko Malm.

Takaseinien kokoja

  • Nosturi, Helsinki: 8.20 x 4.00 metriä
  • Tavastia, Helsinki: 6.00 x 5.00 metriä
  • Semifinal, Helsinki: 6.00 x 3.85 metriä
  • Yo-Talo, Tampere: 5.00 x 3.00 metriä
  • Lutakko, Jyväskylä: 9.00 x 3.10 metriä
  • Henrys Pub, Kuopio: 4.00 x 2.50 metriä
  • Torvi, Lahti: 3.00 x 3.00 metriä
  • Rytmi-Katti, Kouvola: 6.40 x 2.65 metriä
  • Teatria, Oulu: 12.00 x 9.00 metriä

Koot poimittu firestartermerch.fi.

Materiaali

Pidä huolta, että kangas on paloturvallinen ja kestää kulutusta ja pesua. Kangaslaaduissa ja painotekniikoissa on eroja. Paksumpi kangas on mielestäni parempi valinta. Se on jämäkämpi ja todennäköisesti vältät harmaat hiukset keikkapaikoilla. Lakana kuljetetaan useimmiten joko nätisti taiteltuna tai epämääräisenä möykkynä ikea-kassissa. Paksumpi kangas on painavampi, joten seinälle laitettuna mahdolliset rutut oikenevat riittävästi eivätkä varmasti näy yleisöön. Lisäksi painavampi kangas laskeutuu kauniimmin eikä näy läpi. Toki kevyessäkin kankaassa on puolensa. Käyttötarkoitus sanelee.

Paino ompelee lakanaan merkin paloturvallisuudesta. Tämä on tärkeää. On keikkapaikkoja, joissa et saa taustalakanaa ripustaa seinälle ellei paloturvallisuudesta ole merkintää.

Paino-ohjeet

Saat kuvan tekemistä varten ohjeet valitsemastasi painosta.

Yleisesti ottaen:

  • Värit: CMYK (usein myös RGB)
  • ICC-profiili: Fogra39 (usein myös Adobe RGB)
  • Tiedostomuodot: pdf, usein myös ainakin jpg, psd, tiff ja ai
  • Muunna fontit ääriviivoiksi ettei fontti painossa muutu.
  • Koko 1:1 tai esim. 50%. Jos pienennät, säilytä mittasuhteet ja kerro oikea koko tilatessa. Pienempi tiedosto on helpompi lähettää painoon.
  • Resoluutio 70-300 dpi. Riippuu katseluetäisyydestä, työn koosta sekä painon laitteistosta. Yleisesti nyrkkisääntönä voidaan pitää seuraavaa: alle metrin katseluetäisyys = 300 dpi, katseluetäisyys 1-5 m ja työn koko on alle 3 m2 = 150 dpi, katseluetäisyys 2-20 m ja työn koko alle 20 m2 = 70 dpi.
  • Huomioi, että kankaan reunat ommellaan ja siihen tarvitaan n. 5 cm kääntövaraa.
  • Kerro kiinnitystoiveesi. Toimiva ja yleisin kiinnitys lienee purjerengas 50 cm välein. Voit sitten ottaa mukaan keppejä ja narua, niin saat lakanan fiksusti laitettua niissäkin paikoissa missä taustalakanalle ei ole järkevää kiinnitystapaa.

Hintoja

Syksyllä 2015 kävin isomman kierroksen taustalakanapainoista. Katselin myös Viron vaihtoehtoja ja pyysin tarjouksia.

Yleisimmät koot ja hinnat:

  • 1,5 m x 1,5 m –> 100 – 230 €
  • 2 m x 1,5 m –> 120 – 210 €
  • 3 m x 2 m –> 180 – 320 €
  • 4 m x 2 m –> 270 – 420 €

Tukka voi nousta pystyyn hintahaitarista, mutta tässä on nyt kylmästi esitetty vain koko ja hinta. Materiaali tai painotekniikka ei näy, joka luonnollisesti vaikuttaa hintaan.

Suositukseni

Olen itse päätynyt käyttämään Mainostoimisto Santalaa enkä ole katunut. Hinta, laatu ja asiakaspalvelu on täyttänyt tai oikeammin ylittänyt odotukset. Ei heitä huvikseen keskustelupalstoilla kehuta…

Jos nyt pitäisi tilata taustalakana, jonka pitäisi palvella pienillä ja isoilla lavoilla, se olisi kooltaan 4 m x 2,5 m tai 4,5 m x 2,5 m ja vaakasuunnassa olisi molemmissa reunoissa kääntövaraa puoli metriä – yhden purjerenkaan verran.

Jaa tätä postausta vapautuneesti tuttaville. Taustalakana-asioita kun ei tarvitse kovin usein miettiä… Jos tarvitset apua, ota yhteyttä. Autan mielelläni.

Riittävän suomalainen

Olen Riikka. Suomen kansalainen, syntynyt ja asunut koko elämäni Suomessa. Puhun suomea. Näytän suomalaiselta. Käyttäydyn kuten kunnon suomalaisen kuuluu. Kaapista löytyy Iittalaa, olen ylpeä Muumeista ja jääkiekon maailmanmestaruudesta 1995, tykkään saunomisesta ja hiljaisuudesta, ymmärrän jollakin oudolla tavalla ämpärien jonottamisen, syön salmiakkia, tiedän mikä päivä kuuluu syödä hernekeittoa ja mitä silloin on jälkiruokana odotettavissa jne.

Voiko suomalaisempi enää olla?

Helposti. Äiti on suomalainen ja isä puolalainen, joka katosi maailman tuuliin ollessani puolivuotias. Sen jälkeen ei ole nähty eikä kuultu, vaikka muutamia kertoja aikuisiällä olen häntä yrittänyt tavoittaa. Isästä on muistona häneltä saatu nukke.

Vajaa kymmenen vuotta sitten sain yhteyden siskopuoleeni ja näin ensimmäisen kerran kuvassa isämme. Kyllä sormi tärisi, kun klikkasin kuvan auki. Siskoni on täysin puolalainen ja asunut koko aikuisikänsä jenkeissä. Emme ole tavanneet – vielä. Onneksi nykyaikana on helppo olla yhteydessä muutenkin. Häneltä olen saanut vähän lisätietoa suvustamme ja jopa järjestetyn opastuskierroksen isän synnyinseuduille.

Riittävän suomalainen

Olen suomalainen omasta ja ympäristön mielestä. Minulle ei huudella solvauksia, ei kysytä mistä olen kotoisin, en menetä työtilaisuuksia, en saa epäasiallista kohtelua jne. En toki saa asiasta mitään hyötyäkään. Voin lukea erilaisia fiksuja ja ei niin fiksuja kirjoituksia kantasuomalaisuudesta ja suomalaisuudesta ja katsoa täytänkö kulloisenkin keskustelun kriteerit. Ja hymähtää perään. Olen onnekas, kun en joudu taustani takia kohteeksi, kun yleinen keskustelu on kuumimmillaan.

Jos taustani näkyisi ulkomuodossani, millainenhan elämäni olisi? Olisinko riittävän suomalainen?

IMG_1096

Elokuussa 2013 isän synnyinkodin edessä Olsztynissä, Puolassa.

IMG_4951

Isä. Voiko sellaista kaivata mitä ei ole koskaan ollut?

YearbookYourself_1970 parannettu

Entä jos?