Tässä sitä mennään…

Syyskuussa 2012 jäin kehityspäällikön tehtävästä sairauslomalle. Lääkärireissun jälkeen kävin kiireesti ilmoittamassa tilanteen. Hatarat muistikuvat on viimeisestä työpaikalla laitetusta viestistä, mutta jotain tämäntyyppistä se oli: ”Pahoittelut. Joudun jäämään sairauslomalle. Palaan asiaan heti, kun tulen takaisin. Ei tässä varmaan kauan kestä.”

Enpä paljon enemmän väärässä olisi voinut olla. Sairausloma kesti 9 kuukautta enkä takaisin enää mennyt.

Mitäs kaikkea viidessä vuodessa sitten saa aikaiseksi?

  • Työuupumus ja vaikea masennus. Sairastamista ja terapiaa (1 vuotta + toipilasaikaa tämän jälkeen n. 2-3 vuotta).
  • Opintovapaa. Painoviestinnän perustutkinto (2 vuotta).
  • Kirjan kirjoitus, painaminen, julkaisu ja myynti. Toinen painos painon kautta. Jälleenmyyntiä 3 kaupassa. E-kirjan julkaisu.
  • Päätös perustaa yritys ja jäädä pois töistä.
  • Yrityksen perustaminen ja kaikki siihen liittyvä 5/2015 alkaen. Yrityksen työt.
  • Graafisen puolen osaamisen kasvatus töiden kautta. Hyvä yhteistyökumppani opiskeluaikaisesta kaverista.
  • Helmihurahdus. Koko ketju materiaalien opiskelusta, tekemisestä, suunnittelusta, hinnoittelusta, myynnistä ties mihin saakka. Työpajoja. Myyntitapahtumia turuilla ja toreilla. Uusia ihmisiä. Osallistumista Pop Up -kauppaan jne. Elnan kanssa kaveraaminen (miehen mummon 50-luvun ompelukone). Työpiste on muutanut ainakin 5 kertaa.
  • Musiikkialan opiskelu ja manageeraus. Bändin ihmiset ja tekeminen, äänitysprosessin ymmärrys, julkaisuprosessi, keikkamyynti, rahan liikkuminen ja läpinäkyvyyden tärkeys, Teosto ja Gramex, tapahtumajärjestäminen, radiokenttä, viestintä, tapa toimia bändissä (on muuten aika erilaista hommaa kuin organisaatioissa, joissa ihmisillä on määrätty paikka ja asema) jne. E Street Punksin kanssa olen saanut asioita opetella. On luettu kirjoja, katsottu elokuvia, haastatteluja ja hillitön määrä kahlattu sirpaletietoa googlessa, jotta on voinut muodostaa oman käsityksensä ja perustella näkemyksensä. Välillä kinatakin mikä on oikea etenemistapa ja yhdessä löytää fiksuja etenemistapoja. Ja nyt hommaa aloitellaan myös The Hel-Gatorsin kanssa – epäilemättä tekeminen ja alue muotoutuu ihan toiseksi kuin E Street Punksin kanssa. Keikkamyynnissä on lisäksi Redhill Rats.
  • Valokuvauslinja (1 vuotta). Ensimmäisellä kuvausreissulla Marttojen tilaisuudessa sain kuvata presidentti Tarja Halosta. Valokuvanäyttely Kaapelitehtaalla osana Oma tila -lopputyönäyttelyä ja 5 kirjastossa. Kuvia otettu järkkärillä n. 10.000 eli sen verran, että pää on viimeisen parin tuhannen kuvan aikaan alkanut tiukasti sanoa: ”Mitäs oikeastaan haluan kuvata?”

Firman tilanne

Pienyrittäjän elämä ei ole ihan helppoa. Kun on yhtäkkiä yrityksessä toimitusjohtaja, markkinointipäällikkö, talouspäällikkö, myyntipäällikkö, ostaja, kirjanpitäjä, suunnittelija, siivooja ja ties mitä, niin kyllähän se identiteetin löytyminen ottaa aikaa. Etenkin, jos yleinen ilmapiiri alan töistä on sellainen ettei työstä haluttaisi käypää hintaa maksaa ja kilpailu on kova.

Ihminen on inhimillinen olento ja asioiden oppiminen vie aikaa. Yrittäjän identiteetti ei tule y-tunnuksella vaan siihen on opittava. On myös luonnollista lannistua välillä ja ottaa uudet vauhdit, jos homma ei etene suotuisasti. Ei sitä turhaan sanota, että ensimmäiset 3 vuotta on yrityksen kriittiset vuodet ja moni joutuu kuoleman laaksoon, jossa otetaan ihan tosissaan mittaa. On keksittävä toimenpiteet asiakasvirran kasvuun ja vaihdettava tarvittaessa jopa toimialaa, jos aikoo selviytyä. Jopa puolet kaikista uusista yrityksistä päättää toimintansa 5 vuoden kuluessa (lähde).

Oma alani on kaikilta osin haasteellinen. Käsitöissä tuonti Kiinasta ja harrastajat pitävät hinnat alhaalla. Myyntipaikat ovat suhteessa maksukykyyn valtavan hintaisia. Esimerkiksi joulumyyjäisten muutaman päivän pöytäpaikka saattaa maksaa 1000 euroa ja myynnistä ei ole takeita. Ei ole tavatonta, että seisot myyntipöydän takana päivätolkulla valmisteluista puhumattakaan ja loppujen lopuksi et saa edes paikkamaksun verran myytyä. Käsitöiden suunnittelu ja tekeminen vie aikaa, materiaalit maksaa ja jotain pitäisi jäädä, jos työkseen meinaa tehdä. Musiikkialalla on menossa kova murros eikä ansaintalogiikka ole kunnossa. Artisti maksaa -sanonta on totista totta lukuunottamatta kotitalousnimiä, jotka täyttävät konserttisalit ja festarit. Pienemmillä nimillä hommaa tehdään rakkaudesta lajiin ja intohimolla eikä euron kuvat silmissä kiilu – sama tyyli on manageriportaassa ainakin tässä osoitteessa. Keikoilla käynti ei ole kovasti huudossa. Bändeillä on täysi työ kilpailla kotisohvien kanssa eikä pienten bändien keikkojen lippuhinnat ole viimeiseen 20 vuoteen juuri nousseet – kulut sen sijaan on. Graafisen suunnittelun ja sisällöntuotannon kohderyhmäni on ollut alusta lähtien pienet yritykset. Tarkoitus oli keksiä edullisempia ja yksinkertaisempia tapoja tehdä ns. ”pakolliset asiat” – nettisivut ja muut. Yllätti ettei edes niihin edullisimpiin palveluihin ole maksukykyä. Aika usein esim. 20 tunnin työstä oltaisiin valmiita maksamaan 200 euroa sis. alv. kun alan keskitasoa oleva tuntihintani on 57 €/h + alv. Tarjouksia on tullut kirjoitettua – aika harva niistä toteutukseen asti päätyy.

Koenko epäonnistuneeni? En. Olin yritystä perustaessa turvannut selustani niin, että 2-3 vuotta voin toimia vaikken rahaa pystyisi nostamaan elämiseen. Olennaista oli pystyä ainakin firman menot kustantamaan. Tosin kuvittelin olevani niin kova luu, että firma alkaisi elättää 2 vuoden jälkeen. En ollut. Kulut on pääosin kuitattu – YEL on laitettu minimitasolle. Palkkaa ei ole nostettu ja huolta on myös eläkekertymästä. Töitä on tehty valtavasti ja osaamista kasvatettu.

Mitäs nyt?

Sain joulun alla työtarjouksen vanhasta työpaikastani ja neuvottelujen seurauksena omaksi yllätykseksenikin menen kevääksi osa-aikaisesti kehityshommiin. Määräaikaisella ja osa-aikaisella pestillä varmistan ettei työ imaise liikaa mukaansa. Se myös mahdollistaa firman hommien sujuvan hoitamisen järkevällä kuormituksella. Säännöllinen palkka antaa tekohengitystä ja lisäaikaa firman identiteetin kirkastamiseen. Kaikenlaista on suunnitteilla.

Tässä ollaan ns. jännän äärellä. Työt alkaa maanantaina ja olo on vähintäänkin kaksijakoinen. Helppo pesti ei ole edessä. Työuupumus ja vanhat kokemukset kummittelee olkapäällä. Toisaalta. Asia kerrallaan ja päivä kerrallaan. Nehän on vaan hoidettavia asioita. Parhaani teen, se saa luvan riittää. Ja mikä parasta. Jokaisesta tehdystä työtunnista saa liksaa. Palkan kolahdus tilille mahtaa tuntua oudolta. Luksukselta. Sitä odotellessa…