Managerin hommat ja toteutunut toive

14.10.2017 Jussi Sydänmäen The Hel-Gators ja E Street Punks Golden Classics Bar & Cafessa. Tähän sarja sydämiä ja valtavaa tuuletusta.

Manageri järjestää keikan. Sou? Mitä ihmeellistä siinä nyt on? Asia suorastaan huutaa taustoitusta…

Historian havinaa

Mitä teini kasarin lopussa muka muuta tarvitsee kuin hyvän ystävän, livemusaa PK-hallilla, C-kasetin ja vaaleanpunaisen mankanritsan, jossa on äänitysmahdollisuus? Tätä kirjoittaessa päässä alkaa välittömästi soida laatuäänitys: ”Jerry koooot-kot-kot-kooot-kot-kot-kooo, dundundun, naks kertaa kaks (mankan nauhoituksen lopetus- ja aloitusääni), a-kirjaimen loppu, dududii dududii dududii, dudududududududu, pamauta nyt, pamauta nyt, pamauta pentua pesisstagalla, ou jee”. Jälkimmäistä biisiä äänitettäessä radiotoimittajan spiikki esittäjästä jäi pitkäksi aikaa hämärän peittoon. Eipä ollut nettiä mistä selvittää, harmitti. Kyllä se sitten myöhemmin selvisi. Ne Luumäet: Pamauta pentua.

Iisalmen PK-halli oli sellainen vanha perinteinen asbestilla kyllästetty kaariurheiluhalli, jossa perjantaisin esiintyi Suomen loistavimmat rocktähdet Popedasta Melroseen ja Peer Güntistä Eppu Normaaliin. Halli oli jaettu kahteen osaan. Kahvioon ja diskoon/lavaan. Siellä sitten tanssittiin ja katsottiin bändiä… Tapana oli kiertää hallia ympäri ja katsoa ketä on paikalla ja mitä tapahtuu. Haaveilla ehkä myös loppuillan hitaista koulunpihan ihastuksen kanssa. Pihalla juotiin pussikaljaa ja omppuviiniä. Puskapissaa, oksentelua, tappelua, järjestysmiesten ja poliisien pakoilua. Semmoista reipasta urheiluhenkeä siis.

teiniRiikkaYksinhuoltajaperheen vesana raha ei kasvanut puussa, joten vaihtoehdot oli pussikaljaa pihalla tai selvinpäin sisällä. Liput olivat siinä kasari-ysäritaitteessa 50 mk tuntumassa, joka oli juuri viikkorahan kokoinen summa ja meikäläisen vankka oikeustaju ei antanut periksi yrittää pummilla sisään. Siispä tiukka priorisointi. Vain oikeasti hyvät ja kiinnostavat bändit katsotaan. Tai jos pakkasta on -25 C. Tai jos joku saa muuten ylipuhuttua – aika usein sai.

Livekeikoilla tuli siis käytyä – paljon. Muistot ovat puuroutuneet, mutta muutama erityinen hetki on jäänyt mieleen.

  • Juliet Jonesin Sydän. Odoteltiin kaverin kanssa keikan alkua eturivissä. Alkoi kuulua aloitusnauha ja bändi tuli lavalle. Ehdin jo ihmetellä, että missäs se Eero on, kun joku koputtaa olkapäätä ja sanoo: ”Anteeksi, pääsisinkö tästä?” Eerohan se siinä. Otti ja loikkasi lavalle ja aloitti keikan. Päätin siltä seisomalta etten pese takkia i-ki-nä ja fanitan Juliet Jonesin Sydäntä lopun elämääni.
  • Toinen tiukka hetki oli Zero Ninen keikalla. Itse keikasta en muista mitään, mutta sen muistan, kun rumpali katsoi kohti ja iski silmää. Mulle. Wuhuu! Järki meinasi lähteä…
  • Hearthill. (Tämä saattoi tapahtua myös Siilinjärven Huvikummussa.) Oltiin parhaan kaverin Sarin kanssa katsomassa keikkaa. Tavoillemme uskollisena Rumbat oli luettu ja odotukset oli kovat. Bändi kovassa iskussa. Se tiedettiin. Ensimmäisen biisin aikana iski posketon hämmästys. Tunnelma ja kaikki oli ihan erilaista kuin millään muulla keikalla. Kuka ihmeessä laulaa noin? Eihän tämmöistä olekaan. Ja sitten putosin toisen kerran. Nimittäin viulusoolo. Valot kohdistuivat viuluun ja se viulun ääni. Siinä sitten monttu auki ja sydän pakahtuneena ihmettelin musiikin voimaa.

Managerihommat

Musiikki on kulkenut mukana pienestä pitäen. Muusikkoisän geenit vaikuttaa. Oma musisointi koskettimien soiton ja laulamisen saralla katkesi teinivuosiin, mutta musiikin kuuntelu ja keikoilla käynti ovat jääneet. Paitsi oli tuossa semmoinen reipas kymmenen vuotta, jolloin kuvittelin aikuisen ihmisen elämän olevan vain pelkkää työtä. Kuinka väärässä sitä voi ollakaan? Onneksi nyt saan olla musiikin ja musaihmisten kanssa tekemisissä ja siitä olen hurjan kiitollinen.

E Street Punksin kanssa on nyt matkaa taivallettu about 3 vuotta. Vieläkin naurattaa tuo manageri-termi. Käytännössä siis hoitelen kaikenlaisia asioita: keikkamyyntiä, suunnittelen ja aikataulutan tekemisiä, ehdottelen esim. julkaisuista miten, missä, millä aikataululla, mietin sopimusasioita, teen mainoksia, pidän huolta, että asioita viestitään yleisölle eikä sulkeuduta treenikselle, teen nettisivuja, verkkokauppaa, viestintää, pidän huolta somekanavista, budjetoin, valokuvaan, hoidan takahuonetarjoiluja, yhteyksiä keikkapaikkoihin, selvittelen autopaikkoja, myyn paitoja jne.

Siis oikeasti teen kaikkea sitä taustateuhkaa mitä tarvitaan, että bändi voi keskittyä tekemään musaa ja ympärillä olevia asioita kaikessa rauhassa. Välillä väännän etenemispäätöksiä rautakangella. Semmoista se tahtoo olla, kun on monta ihmistä ja yhtä monta mielipidettä. Exceleitäkään ei kukaan enää kavahda, niin mikäs tässä vanhan projektipäällikkö/kehitysihmeen on tehdessä.

Nyt ollaan siinä kohdassa menossa, että tekemisen mallista tykkää kaikki. Tunnetaan toisemme hyvin ja asiat etenevät oikeasti hyvässä järjestyksessä, nopeasti ja ennen kaikkea hyvällä fiiliksellä eteenpäin. Potkin perseelle välillä ja vastaavasti taputan olalle tarvittaessa. Tekemisissä ollaan päivittäin. Tykkään kaikista kuin hullu puurosta. Aina kun nähdään, halataan. Ja niin sen pitää ollakin. Näiden hommien on oltava ensisijaisesti kivaa ja sen jälkeen tulee sitten se kaikki muu.

Kiertoteitse tuli korviini kommenttia, että millähän lihaksilla tuokin noita hommia tekee. Vastaus – rumpujen pärinää – en oikein millään, nou habaa. En rehellisesti tiedä miten näitä hommia oikeasti tehdään. Teen vaan ja opettelen, jos en osaa. Ei tämä niin vakavaa ole. Onneksi on netti ja kirjasto. On myös suu kysymistä varten, korvat kuuntelua varten ja aivot, joilla ajatella loogisesti. Siihen päälle kova halu tehdä ja saada asiat eteenpäin, niin mitä sitä muuta tarvitsee? (No okei. Jos saa toivoa, niin haluaisin tutustua muutamaan avainhenkilöön, että keikkojen järjestäminen olisi edes joskus pikkuisen helpompaa ja pienemmän riskin touhua.)

14.10.2017 The Hel-Gators ja E Street Punks Golden Classics Cafe & Bar

Golden Classics on paikkana E Street Punksille tärkeä. Olihan siellä kaikkien aikojen ensimmäinen julkinen keikka 2.10.2015. Ilta oli kerrassaan hieno ja Golden on siitä lähtien tuntunut kotipesältä. Päätettiin jo ensimmäistä keikkaa suunniteltaessa, että joka vuosi lokakuun korvilla tullaan Goldeniin, jos se vaan on mahdollista. Vähän niinkuin synttärit. Ja nyt on vuorossa kolmas keikka.

Faktat on tiedossa. Kotisohva vetoaa ihmisiin enemmän kuin livekeikka, seinille on ikävä soitella ja Golden on iso paikka. Selvää oli jo keikkaa kesällä sopiessa, että joku bändi tarvitaan kaveriksi.

Elokuun loppupuolella oli aika ottaa asia esiin. Ketä pyydetään? Heitin vaihtoehtoja ja pyysin bändiltä lisää ajatuksia. Omassa listassani oli Jussi Sydänmäki. Teiniaikainen lähtemätön musakokemus Hearthillista ja fanitus Sarin kanssa. Se on jotain erityistä. Sari menehtyi viime syksynä sairauden uuvuttamana ja vaikka sairauden aikana olimme todella paljon tekemisissä, emme ennättäneet enää tavata. Ajattelin, että jos Jussi pääsisi keikalle jollain kokoonpanolla, voisin jättää Sarille omat jäähyväiseni meitä kaikista eniten yhdistäneellä tavalla ja lähettää pilven päälle terveiset.

E Street Punksin kanssa keskusteltiin. Jussin mikä tahansa kokoonpano on ykkösvaihtoehto. Mietitään muuta vasta, jos ei käy. Kysyin Jussilta asiaa ja vastaus tulikin nopeasti. The Hel-Gators voi tulla, jos kalenterit passaa. Nopea tsekkaus Goldenista, että asia on heidän puolestaan ok. Diiliin liittyvät muut asiat selväksi. Koska tämä nyt ei minulle ollut ”vain keikka keikkojen joukossa”, odottelin tulisilla hiilillä lopullista vastausta. Ja sieltähän se sitten tuli. Kyllä käy! Vastaukseni oli luokkaa sairaan nopee ja sisällöltäänkin sellainen ettei varmasti käynyt epäselväksi kuinka iloinen olen. Suurkiitos Jussi! ❤ Tästä tulee hienoa!

Ja nyt, hyvät naiset ja herrat. Minulla on omasta puolestani ilo ja kunnia toivottaa teidät kaikki erittäin lämpimästi tervetulleeksi la 14.10.2017 Golden Classics Bar & Cafehen, Jätkäsaareen. Esiintymässä E Street Punks ja illan päätähtenä loistaa The Hel-Gators. Tule nauttimaan taitavasta musisoinnista ja erinomaisesta fiiliksestä!

Ps: Sari. Tää on sulle! Kiitos kaikesta… ❤

Mainokset

One thought on “Managerin hommat ja toteutunut toive

Kommentointi on suljettu.