Näkyvyyttä ja referenssejä

Laitoin viime vuoden kirjanpidon nippuun ja huokaisin. Homma on tehty, jee. Mutta kyllähän tulos on niin naurettavan pieni, että tällä ei yksinkertaisesti elä – ainakaan vielä. Plussalla ollaan, ei huono. Mutta ei tässä voida puhua edes työttömyyskorvauksen kokoisesta kuukausirahasta. Hommia kyllä riittää monesti niin ettei tunnit vuorokaudessa riitä. Mistä ihmeestä on kyse?

Luova ala on haastava ala

Graafinen suunnittelu, digitaaliset palvelut ja markkinointi on erittäin kilpailtu ala, josta löytyy kaikenlaista viheltäjää. On harrastajia, osa-aikaisia tai päätoimisia yrittäjiä ja mainostoimistoja. Kilpailu on kovaa eikä aina kovin rehellistäkään. Sosiaalinen media on mullistanut tekemistä ja kenttä muuttuu koko ajan. Perinteisiä painotuotteita tarvitaan vähemmän, sähköisiä palveluja enemmän. Myös erilaisia itsepalveluohjelmistoja on kehittynyt. Sisältömarkkinoinnista on tullut päivän sana ja somemaailma muuttuu koko ajan. Moni perinteinen graafisen alan yrittäjä tekee hätäpäissään alennusmyyntikampanjoita ja laajentaa osaamistaan pysyäkseen leivän syrjässä kiinni. Ei riitä, että teet kauniin logon tai osaat taittaa kirjan. On osattava tuottaa sisältöä ja luoda asiakkaalle parhaiten palveleva kanavakattaus sisältöineen parhaan lopputuloksen saamiseksi. Muutos alalla on niin rivakkaa ettei työlle ole edes koko aluetta järkevästi kuvaavaa ammattinimikettä – ellei joku ole semmoisen viime aikoina keksinyt. Saa kertoa, jos on.

Toinen leipäpuuni käsityöt on myös kilpailtu ala. Käsitöiden arvostus on nousussa, mutta hintataso kiinatuonnin ja harrastelijoiden suuren määrän vuoksi on alhainen. Harrastelijat saavat elantonsa muualta eikä tarvitse miettiä alveja ja yellejä – muista kuluista puhumattakaan. Usein myös omaa työtä ei arvosteta ja hinnoittelu tuntuu vaikealta. Ajatus on, että jos saa materiaalikulut pois, niin hyvä. Tämmöiseen hintakilpailuun ei käsityöyrittäjä pysty. Hintoja voi pitää harrastelijaa korkeammalla, mutta ei niitä voi moninkertaiseksi nostaa. Tuotteita kun ei kukaan enää silloin osta. Ja samalla oikea hinta on ainoa tapa saada työlle kohtuullinen korvaus – normaalista palkkaan verrattavasta summasta puhumattakaan. Konkretian nimissä. Jos samanlaiset villasukat maksaa toisessa pöydässä 15 € ja toisessa 40 €, niin kummatko ostat? Samaan aikaan tapahtumapaikkojen maksut on menneet joissain jopa poskettomiksi – muutaman tunnin myyntipaikka maksaa toista sataa ja paikalla voi olla useita kymmeniä myyjiä. Mikä järki on mennä tuotteitaan myymään tapahtumaan, jossa kilpailua on valtavasti? Pelkän paikkamaksun saanti on työn takana. Jossain myös rokotetaan yrittäjää tosissaan. Paikkamaksu voi maksaa moninkertaisesti harrastajaan nähden. Välillä näistä epäreiluuksista oikein kimmastuu, välillä ei taas jaksa välittää. Jotain kai pitäisi työstä jäädä käteenkin, että yritystoiminta olisi kannattavaa.

Samaa sarjaa on  valokuvaus, jota opiskelen. ”Sulla on tommonen hieno kamera, tuu kuvaamaan. Sillähän saa hienoja kuvia.” Ihan kuin hyvä kuva olisi pelkästään kamerasta riippuvainen. Miksei maalarille sanota, että ota parempi pensseli niin tulee parempi maalaus? Eikä näissä jutuissa tosiaan raha tule puheeksi. Onneksi taitoni on vielä sitä tasoa, että kuvaamaan ei usein pyydetä. Vuoden mittainen valokuvauskoulu tosin parantanee jälkeä ja pääsen tämänkin puolen asiasta kokemaan. Samaa henkeä löytyy vahvasti musiikkipuolelta, jossa managerin hommia hoitelen.

frog-1248352_1280
”Näkyvyysseteleiden” hyvä puoli on siinä ettei rahasäkkiä tartte raahata

”Saat tästä hyvän referenssin ja näkyvyyttä, joten hinnan pitäisi olla sen mukainen.” -kommentti tulee lähes aina, kun puhutaan suunnittelutöistä. Tämä niissä onnellisissa tapauksissa, joissa ei kuvitella ilmaista työtä saatavan. Juuri kun aloitin tätä postausta kirjoittamaan, hyppäsi tapetille Suomi 100 -gaalan pienoinen kohu: 300 euron illalliskortit ja ammattimuusikkoja kosiskellaan ilmaiseksi esiintymään. On maailma mallillaan… Luova ala on myös täynnä kilpailuja, joihin osallistutaan näkyvyyden, meriitin ja uskottavuuden toivossa. Jos voitat tai pääset palkintopallille, saatkin näkyvyyttä. Joskus jopa rahaa. Kilpailun järjestäjä saa käytännössä kymmeniä töitä, joista valitsee voittajan ja itselleen (ilmaisen?) työn esim. logon. Jos et ole palkintapallilla, saat hyvää kokemusta. 🙂

Ratkaisu: Fakta on se, että luovaa työtä ei ajatella ”oikeana työnä”, josta kuuluu saada korvaus. Luova työ koetaan enemmän harrastukseksi, josta voi antaa korkeintaan ”jotain vaivanpalkkaa”. Siispä. Vaihda alaa tai etsi kohderyhmä, jolla on ymmärrystä, varaa ja halua maksaa tehdystä työstä kohtuullinen korvaus. Auta myös alalla toimivia kollegoita pitämällä järkevästä hintatasosta kiinni – erotu muuten. Löydä Helsingistä halpa vuokra-asunto (vitsi) ja käy Lidlissä (säästät ruokamenoissa). Älä säti itseäsi hitaista tuloksista, äläkä varsinkaan lannistu. Tee työtä sitkeästi. Äläkä ainakaan masennu.

Henkseleitä ei paukutella

Lähtökohdat on tiukat muttei siinä vielä kaikki. Persoonani tekee kehityksestä hitaampaa. Olen aina ollut sitä mieltä, että ensin tehdään ja näytöt puhuu puolestaan. Että henkseleitä ei paukutella, jos ei ole millä paukutella. Ajattelu on hyvin syvällä selkärangassa. Jään itselleni kiinni jatkuvasti vähättelystä. Esimerkiksi näin. Olen vain yhden e-kirjan tehnyt, en siinä mikään ammattilainen ole. Samaan aikaan kollega kertoo sujuvasti hoitavansa e-kirjat ja lehdet + hinta on varmuuden vuoksi moninkertainen vaikkei koskaan ole asiaan edes perehtynyt.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että minulle asiakkaaksi päätynyt on tuttu tai tulee jonkun suosituksesta. Myyntipuheeni vieraalle henkilölle on niin varovaista, että jään siinä heittämällä jalkoihin, vaikka voisin olla asiakkaalle fiksuin ratkaisu. Lupaan hyvin varovaisesti kaikesta uudesta ja saatan jopa kieltäytyä tekemästä tarjousta. Viime vuoden suurin asiakas joutui pyytämään kahteen kertaan tarjousta ennen kuin suostuin sen tekemään. 🙂 Jälkikäteen mietittynä olisin kyllä ihan hyvin voinut tehdä koko homman – senkin osuuden, mistä kokonaan kieltäydyin. Olisi ollut asiakkaallekin fiksumpi ja edullisempi ratkaisu, mutta elämä on. Joissain tapauksissa olen suositellut toista palveluntarjoajaa, että asiakas varmasti saa parhaan lopputuloksen, kun en ole satavarma pystynkö itse tekemään riittävän laadukasta jälkeä. Olisinko voinut? Olisin. Vähän haastetta toki, mutta olisin ja lopputulos olisi todennäköisesti ollut ihan samaa tasoa. Puuuh…. Tekemistä siis asennepuolella riittää. Ja onpa viime vuoden laskutuksessa montakin tapausta, jossa olen puolittanut laskutuksessa tehdyt tunnit, vaikka tuntimäärä on kasvanut asiakkaan kiireiden takia. Paljon on opittavaa. Iloista on, että luokseni löytäneet asiakkaat ovat yleensä erittäin tyytyväisiä.

Ratkaisu: Älä vähättele itseäsi (helpommin sanottu kuin tehty). Usko itseesi. Opiskelut, kokemus, tapa tehdä työtä ja kunnon asiakaspalvelu on aina ennenkin kantanut hedelmää. Se on paljon ja useimmiten enemmän kuin riittävästi. Laita puskaradio asialle. Pyydä kavereita, tuttavia, entisiä työkavereita ja asiakkaita puhumaan puolesta. Hoida joku myymään palveluita. Pyydä työstä käypä hinta. Älä ole liian kiltti. Markkinoi enemmän!

Tänä vuonna

Melkoisen synkältähän tämä näyttää. Paljon työtä ja virheitä on tullut tehtyä. Olen ollut allapäin ja markkinointi on jäänyt vähemmälle. Onneksi tulokset kuitenkin orastaa ja hienoinen kasvu-ura on löytynyt.

Kuluva vuosi on Pliiden kannalta ratkaiseva. On löydettävä oikeiden asiakkaiden luokse ja saada hyvä kiertämään. Olen satavarma, että yhdessä asiakkaiden kanssa tehden saadaan parhaat tulokset. Työn on alettava tuottaa tulosta tai työnhaku on edessä (eikä yhtään haittaa, jos jotain osa-aikaisia töitäkin eteen ponnahtaa- niillä saa pelivaraa). On kieltäydyttävä käytännössä kaikista uusista ilmaisista ”näkyvyys ja hyvä referenssi = ei rahaa” -töistä. Tämän sanottua tulee mieleen heti yksi eilen tullut FB:ssä toimiva kehitysryhmä, mihin minut oli liitetty. Ehkäpä en ole sielläkään aktiivinen – voi kuinka vaikeaa! Käsityöt on jätettävä enemmän taka-alalle, vaikka sydän itkeekin asian takia.

Ehdottomasti kiinnostavin osuus tässä vuodessa on valokuvausopinnot. Jo kuukauden aikana olen oppinut valtavasti. Missä lie taitotasolla ollaan, kun valokuviani napottaa Kaapelitehtaalla näyttelyssä loppuvuodesta.

Kyllä tekevälle töitä löytyy, sanotaan. Toivon totisesti, että se pitää paikkansa. Ei muuta kun toiveikkuutta mieleen, hihat käärien ja kevättä kohti!

Tykkäsitkö siitä, mitä luit? Tue tekemistä kommentoimalla ja jakamalla julkaisua. Voit myös tukea rahallisesti esim. uimareissun tai kahvikupillisen verran ja näin mahdollistat postauksien kirjoittamisen jatkossakin. Kiitos. ❤
Donate Button with Credit Cards

Mainokset