Kaikki järjestyy!

Ei ole harmainta aavistusta miksi tätä postausta kirjoitan. Ehkä joku lukija tarvitsee tätä uskonvahvistukseksi oman muutoksensa käynnistämiseen tai jatkamiseen? Tai ehkä yritän sanoa itselleni, että kaikki on hyvin. Mistäs näitä tietää. Vaisto nyt sanoo, että kirjoittaa pitää, joten tässä tulee…

Ennen työuraani finanssialalla, tein töitä mm. huoltoasemalla yövuorossa (kahvilan puolella yksin). Helsingissä sijaitseva huoltsikka oli paikallisen huume/juopporemmin lämmittelypaikka baarien sulkemisen jälkeen yöllä. Tasaisen varmasti tyypit hipsivät kahville vähän ennen kolmea.

Ensimmäisellä työ-yöviikolla sattui välienselvittely. Kesken kahvittelun paikalle ryntäsi isokokoinen kaveri pesäpallomailan kanssa ja hivautti toista nenään. Saatesanoina jotakin velan maksusta jne. Onneksi tilanne päättyi siihen ja hakkaaja lähti. Hakattu kaveri menetti hetkeksi tajuntansa, mutta juopporemmissä huudettiin heti perään minulle, että: ”Homma hoidossa. Ei tarvitse soittaa poliisia tai ambulanssia.” Lähtivät siitä sitten ison servettinipun kanssa kaveria kantamaan ulos.

Mitäkö tein? Menin siivoamaan veret ja jatkoin töitä – kuinkas muutenkaan. Perehdyttäjäni oli kertonut, että rivakka meno on tavallista (kestätköhän sinä tyttönen tällaista -asenteella). Poliisit voi soittaa ja tulo kestää sen verran, että tilanne ehtii usein mennä ohi. Huoltamon puolelta voi pyytää työntekijän apuun, jos sattuu ”ehtimään” – riippuu kuka siellä sattuu olemaan töissä. Tällä perehdytyksellä ja aikaisempien kokemusten valossa oletin, että tämä on ihan normaalia. Asiaa toki selviteltiin myöhemmin ja vakavimmasta välikohtauksesta aikoihin oli kyse. Turvallisuuttakin yritettiin parantaa mm. ovimiehellä, joka oli kiireisinä aikoina paikalla.

Vähän vajaan vuoden yövuoroja tein. Erään vauhdikkaan ”Tuhkakupitkin lentää” -yön päätteeksi mitta tuli täyteen ja irtisanouduin tietämättä yhtään mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Päätin, että nyt riitti. Tilanteen rauhoittaminen pelkällä työntekijän auktoriteetilla ei enää toiminut – ihmeen pitkään sillä olikin pärjätty. Omistajan kanssa keskusteltiin asiasta ja lopulta ratkaisu oli, että viimeisen työvuoroni päätteeksi kahvilakin lopetti öiseen aikaan toimintansa turvallisuussyistä, paitsi viikonloppuisin jolloin työntekijöitäkin tarvittiin kaksi.

Siinä sitä oltiin sitten jännän äärellä. Opintolainanlyhennyksen ja muiden pakollisten kulujen jälkeen rahat eivät aina riittäneet koko kuukaudeksi. Vuosi oli 1998 eikä minulla ollut sellaista tukiverkkoa, joka olisi lainannut rahaa tms. Irtisanoutumispäivästä olisi käytännössä n. 2 kuukautta aikaa aloittaa uusi työ, että en olisi konkurssissa (näin ajattelin kypsässä 23-vuoden iässä – mielessä ei edes käynyt, että pankin kanssa voisi yrittää neuvotella). Jo huoltoasemalle töihin hakiessa minut oli valittu 200 hakemuksen joukosta, joten joku realistinen käsitys työpaikkojen saannista oli.

Ennen kuin ehdin asioita alkaa pitkälle edes selvittelemään, sain perääni työtarjouksen lähihuoltoasemalle. Omistaja oli jutellut toisen huoltoaseman pitäjän kanssa ja kysynyt tarvitseeko hyvää yöihmistä ja järjestänyt minulle paikan. Samaan aikaan äitini oli pistänyt tuulemaan ja kysynyt työpaikaltaan löytyisikö kesätöitä. Tapana kun oli, että työntekijöiden lapsia ja sukulaisia kesätöihin otettiin. Yhtäkkiä edessäni oli vaihtoehtoja kaksikin: yövuoroon lähimmälle huoltoasemalle vakituisesti tai kesätöihin vakuutusyhtiöön. Ja niin vaan päätin mennä kesätöihin mikrofilmaajaksi vakuutusyhtiöön.

Vakuutusyhtiön työsuhteen edut olivat ihan poskettomia verrattuna entiseen. Siisti sisätyö. Ei turvallisuusriskejä. Ei juoppoja/narkkareita. Ei käytettyjä piikkejä. Ei työvaatteita. Työt normaaliin toimistoaikaan. Ei yövalvomista. Kaikki pyhät ja viikonloput vapaata. Liukuva työaika. Työmatka 1,5 tunnin juna/bussireissusta puolen tunnin pyöräilyyn. Uima-allas alakerrassa vapaassa käytössä ilmaiseksi. Työterveyshuolto. Ruokala, jossa saa syödä kaikessa rauhassa silloin kun huvittaa lounasajan puitteissa. Ainoat miinukset olivat määräaikainen työsuhde ja palkka oli pienempi kuin huoltoaseman yövuorossa. Matkakorttimaksun poistuminen helpotti kuitenkin sen verran, että tarkasti käyttämällä rahaa riitti just ja just koko kuukaudelle – varsinkin, kun lounaan käytti hyvin hyödyksi. 🙂 Enkä tietysti tässä kohtaa tiennyt ollenkaan minkälaisen opin tulisin vakuutusalalla kaiken kaikkiaan tulevina vuosina saamaan.

Omassa elämässä on käynyt niin, että mitä suurempi loikka epävarmuuteen, sen parempaa se on tiennyt. Päätöksiä tehdessä en ole koskaan nähnyt, että tästä jotain hyvääkin voisi seurata… Pikemminkin kasa pelkoja ja ahdistusta, kun kaikki muuttuu ja entäs jos asiat ei järjestykään. Silti on pakko ollut hypätä epävarmuuteen ja luottaa siihen, että asiat järjestyy. Aina on järjestyneet. Tekemistä se toki vaatii. Suurien muutosten läpivienti vie aikaa, voimia ja hermoja. Seuraukset näkyy pitkän ajan päästä – joskus vie vuosia ymmärtää mitä tapahtui. Varmaa on kuitenkin se, että ihan turhaan elämä ei muutostilanteeseen pakota. Jatkamalla samalla tavoin saa yleensä samanlaisen lopputuloksen. Jos ahdistaa, pitää jotakin muuttaa – oli asia sitten kuinka suuren työn takana tahansa. Ja joskus pitää odottaa oikeaa hetkeä, että olosuhteet on otolliset. Joskus voi myös kieltäytyä muutoksesta. Turha silti kuvitella etteikö se jotakin kautta vastaan tulisi.

Onneksi itselläni on käynyt tuuri ja sisäinen ääni on sen verran äänekästä sorttia ettei sitä loputtomiin pysty hiljentämään. Sitä kun kuuntelee, niin ei voi pahasti metsään mennä.

Tykkäsitkö siitä, mitä luit? Tue tekemistä kommentoimalla ja jakamalla julkaisua. Voit myös tukea rahallisesti esim. uimareissun tai kahvikupillisen verran ja näin mahdollistat postauksien kirjoittamisen jatkossakin. Kiitos. ❤
Donate Button with Credit Cards

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s