Yritysneuvonta ja suuri murhe

Runebergin päivänä torstaina 5.2.2015 oli tiedossa yritysneuvojan tapaaminen. Olin valmistautunut asiaan tekemällä liiketoimintasuunnitelman ja listannut kysymykset. Tarkoituksena oli edellisenä päivänä käydä kaikki vielä huolella läpi, että tapaamisesta saisin kaiken irti. Toisin kävi.

Toinen kissamme Sulo oli oksennellut säännöllisen epäsäännöllisesti marraskuun lopulta alkaen ja lääkärissä oli ravattu, mutta mitään ei löytynyt. Rajumpi oksenteluviikonloppu oli taas takana ja varasin vinhan googlaamisen seurauksena ajan Helsingin parhaalle kissatohtorille keskiviikolle. Ajattelin, että vihdoin saadaan asiantuntijalta oikeasti apua ja pääsen torstaina yritysneuvojan puheille ilman huolia. Ei mennyt suunnitelman mukaan. Lääkärissä paljastui iso kasvain vatsassa ja lääkäri sanoi, että vasta leikkauksessa nähdään missä se on kiinni ja saadaanko sitä pois. Samalla kun puhuttiin asiaa, pieneläinhoitajat järjestelivät leikkaukselle aikaa. Sovittiin lääkärin kanssa, että tuodaan kissakaksikko Sulo ja Tupsu aamulla. Tupsu luovuttaisi verta Sulolle, että Sulo kestäisi leikkauksen.

Illalla olisi pitänyt liiketoimintasuunnitelmaa ja kysymyksiä katsoa, mutta eihän siitä mitään tullut. Itkun kanssa googlasin lymfoomaa, jota lääkäri epäili. Illalla annoin Sulolle Whiskasin Temptations kanaherkkuja. Normaalin alle 10 kpl sijaan Sulo sai niin paljon kuin halusi – puoli laatikkoa. Katsoi ihmeissään, että onko henkilökunta nyt aivan sekaisin, kun herkkua piisaa niin että riittää. Sulo pyöri koko yön meidän luona ja osan yötä nukkui kainalossa. Itkua riitti, vaikka yritinkin olla Sulon vuoksi pokkana. Aamulla lähdettiin porukalla lääkäriin. Moikkasimme Suloa kantokoppaan ja toivotettiin tsempit leikkaukseen sillä ajatuksella, että illalla nähdään. Tupsua vilkaistiin lääkärin kanssa ja todettiin, että verenluovutuksen lisäksi tehdään hammashoito – sekin vielä. Lääkäri kertoi päiväohjelmansa ja kuinka ollakkaan Sulon leikkaus alkaisi tismalleen samaan aikaan kuin yritysneuvojan tapaaminen olisi. Lääkäri lupasi soittaa – oli hyviä tai huonoja uutisia.

Karvan verran ennen yritysneuvonnan alkamista sain lääkäriltä tekstiviestin. Tupsu on hoidettu ja verenluovutus tehty. Kaikki hyvin tässä kohtaa. Pieni tauko ja Sulo pöydälle. Odottelin yritysneuvojaa paikalle odotustilassa. Yritysneuvoja tulikin täsmällisesti ja pyysi minua huoneeseensa. Hänen suuren työpöytänsä toisella puolella oli nurkassa pienellä pöydällä näyttö sekä tuoli, johon menin istumaan. Huomasin huvittuvani asettelusta – kertoohan se aika selvästi kuka on tärkeä ja kuka ei. Kerroin kissatilanteestani ja sanoin, että joudun pitämään puhelinta päällä, koska lääkäri voi soittaa. Yritysneuvonnan aluksi sain faktat pöytään. Vain 25% yritysneuvonnassa käyneistä päättää perustaa yrityksen. Keskustelu eteni omaa verkkaista tahtiaan. Ymmärsin, että olin kirjoitellut liiketoimintasuunnitelmaa liian paljon ohjeiden mukaisesti, mitä infossa oli pyydetty. Oikeasti yritysneuvoja olisi tarvinnut mutkat suoriksi vain käsityksen riittääkö osaamiseni, paketoidut tuotteet (jostain syystä ne ovat nyt ainoa oikea tapa tehdä asiaa kuin asiaa ja tuntitöillä ei ole sijaa majatalossa), alustavat asiakkuudet ihan nimitasolla, kattavan googlauksen kilpailijoista ja yltiöoptimistiset laskelmat, että voisi tehdä puoltavan lausunnon starttirahakäsittelijälle. Ydinajatus on ihan järkeenkäypä juttu. Mahdollisimman paljon konkretiaa ja vähän haahuilua (johon ei tietysti istu mitenkään ylisuuret laskelmat – tästä selviää, kun tietää että oikeat järkevät laskelmat ja seurannat tekee erikseen). Kirjoittelin muutostoiveita paperin kulmaan ajatusten ollessa Sulon luona.

Puhelin soikin pian. ”Sulo on nyt pöydällä avattuna. Kasvain on kiinni suolistossa kauttaaltaan ettei ole mitään mahdollisuutta poistaa. Mitä tehdään?” Siinä sitten änkytin kyyneleiden valuessa silmistä: ”Voi kamala. Eihän minulla ole mitään asiantuntemusta tällaisesta. Mitä suosittelet?”. Lääkäri: ”Olen pahoillani, mutta Sulolle olisi armollisempaa päästä ikiuneen. Periaatteessa on mahdollista, että leikkaan niin paljon kuin voin ja sitten yritetään lääkehoidolla, mutta aikaa ei olisi kuin viikkoja ehkä kuukausia.” Minä itku kurkussa: ”Ikiuni on siis Sulon kannalta paras vaihtoehto? Sitten se on tehtävä niin. ” Lääkäri: ”Selvä. Oikea ja armelias päätös. Sulo nukkuu nyt ja kun laitan aineen, niin Sulo ei enää herää. Tupsu on tuolla jo heränneenä, niin voitte tulla aikaisemmin hakemaan. Moneltako pääsisit?” Sovin asiat loppuun ja puhelun päätyttyä katsoin hetken ikkunasta ulos. Lunta satoi sankasti. Henkäisin syvään, pyyhkäisin kyyneleet ja sanoin yritysneuvojalle, että jatketaan.

Muuta en sitten palaverista muistakaan. Kirjoitin asiat mekaanisesti paperille ja keskustelinkin varmasti – ei kyllä mitään hajua, että mitä. Muistiinpanot on niin omituiset, että jälkikäteen oli kyllä vähintäänkin haasteellista päätellä mitä oli puhuttu. Sen verran onneksi älysin puhua, että riittää kun jatkot asioin sähköpostilla ja vasta starttirahakäsittelijän tenttiin tarvitsee tulla.

Lepää rauhassa Sulo Möttönen, Tallinnan katujen kasvatti, leluhiirten skalpeeraaja ja hukuttaja, saunakaveri, UR-II ja suurisydäminen sylikissa. Kiitos yhteisistä reilusta 8 vuodesta. ❤

Sulo Möttönen
Sulo Möttönen
Mainokset

2 thoughts on “Yritysneuvonta ja suuri murhe

    1. Unohdin kommentoida tähän aikanaan, anteeksi. Vaikka reilu puoli vuotta on mennyt ja Sulon seuraaja Mimmi Sofia Kiffanen on saapunut ilahduttamaan arkeamme, ei vieläkään mene päivääkään etteikö Sulo kävisi mielessä tai puheissa. Kaikkea hyvää vaan sinne pilven reunalle. ❤

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s