Tulevaisuuden näkymiä

Koulut alkaa. Itsekin aloitan toisen ja samalla viimeisen vuoden painoviestinnän parissa. Lukuvuoden aikana pitää tehdä suuria päätöksiä tulevaisuuden suhteen ja se rehellisesti sanottuna hirvittää. Suurin kysymys lienee miten tulen taloudellisesti toimeen opintovapaan jälkeen. Pienet menot ei oikein auta, jos tulopuoli on liian pieni.

Irtisanoudunko töistä? Ja jos, niin miten se pitäisi hoitaa? Pitääkö käydä päivä töissä, että saa lomapalkan? Mitä muuta? Vai haluavatkohan ne sieltä jo minut pois, kun olen ollut pitkään poissa ja tässä välissä on ollut kahden käden sormilla laskettava määrä yt-neuvotteluita. Ja jos näin, niin mitä sitten tapahtuu? Pääsenkö ansiosidonnaiselle, vaikka olen ollut opintovapaalla? Voiko ansiosidonnaisen turvin startata yritystoiminnan pikkuhiljaa, jos sille pääsee?

Perustanko yrityksen? Pienille yrityksille liiketoiminnan kehittämistä, markkinointia, nettisivuja, esitteiden suunnittelua, asiakasmäärien kasvatukseen tähtääviä toimenpiteitä jne. eli kaikkea sitä, mikä ei ole yrittäjän vahvuusalue pl. kirjanpito. Kohtuullisella hinnalla, joka tarkoittaa suomeksi sitä, ettei tarvitse ympärivuorokauden tehdä töitä tullakseen toimeen. Pitkät asiakassuhteet tavoitteena, että molemmin puolin on hyöty suurin ja tosiaan tarkoituksena auttaa pieniä yrityksiä eikä jahdata suuren rahan firmoja. Ei konsulttijargonia eikä kikkailuja. Täyttä käytännön hommaa joustavasti tarpeiden mukaan ymmärtäen, että pienillä firmoilla ei määräänsä enempää rahaa ole käytettävissä. Vaikka tämä tietysti kuulostaa hyvältä, niin onko liikeidealle oikeasti tilausta ja onko joku valmis maksamaan palvelustani? Kirkastuuko idea järkeväksi ja toimivaksi? Onko asiakkailla varaa maksaa palvelusta – tarvetta tietysti on, mutta sehän ei vielä riitä. Riittääkö osaamiseni sittenkään? Entäs helmihommat? Voisinko pitää niitä sivujuonteena mukana…

Paljon kysymyksiä, selvitettäviä asioita ja vain vähän vastauksia. Hirvittää. Toisaalta on kutkuttavan jännää katsoa, mihin elämä vie. On suuri illuusio kuvitella päättävänsä elämästä, kun samaan aikaan voi tapahtua ihan mitä tahansa. Jos jotain voisin matkalle mukaan ottaa, niin ottaisin luottamusta elämään. Kaikki järjestyy lopulta ajallaan juuri niin kuin pitääkin.

Tykkäsitkö siitä, mitä luit? Tue tekemistä kommentoimalla ja jakamalla julkaisua. Voit myös tukea rahallisesti esim. uimareissun tai kahvikupillisen verran ja näin mahdollistat postauksien kirjoittamisen jatkossakin. Kiitos. ❤
Donate Button with Credit Cards

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s